Laului Ja Arpii
Je, je, je, je
Onks tää sitä taiteilijaelämää
Ku ensiavust herätään nenä ja kädet levällään
Mit-mit-mitä meilt vaaditaa
Eksyneit lapsia aikuisten maailmas
Se kertoo meiningistä crimesta
Efun kanssa tutustuttiin kesken joukkoflaidista
Seistiin omil jaloil, harmi vaan et tyhjän pääl
Kriminaalihuollon kriisiryhmästä
Nuorten asemilt, lähiöist ja lastareilt
Skidisti kieroonkasvaneit kaupungin kasvattei
Tai sama se on mistä mä oon kotosin
Ku samanlaisii porukoita löytyy joka kolkasta
En väitä etten ois vaihtamas päivääkään
En pysty palaamaan takas siks elän näin tänään
Opin läksyni, ehkä se on tervettä
Mun ei tarvi enää todistella mitään kellekään
Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on
Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo
Mä en palaa takas sinne, eikä sun tarvikaan
Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa
Ne sanoo et on helppo kasvaa nuorena suomes
Uutisankkuri hymyili leveesti huomenta suomes
Rimaa korotetaan, mitä sulta odotetaan
Munlaisist venattiin, et ne nuorena kuolee
Kovat kädet, lyhyet hermot
Mitä se kertoo, mulle kerrottii vaa se mitä mä en oo
En selviytyjä tai menestyjä
En yhtään mitään, mutten paennu sitä, juoksijat pakenee yhä
Liian syväl, etin kättä mihin tarttua
Otin muutoksen, ne tarjos tuomioo tai arkkua
Mut mä en leveile vaik tiedän miten satuttaa
Niin kädet on nyrkis taskus, on tarpeeks mitä katua
Taistellu pään sisäl, mä en haluu yhtään lisää
Soita suuta miten haluut, mä en kuule yhtään mitään
En yhtään mitään, eilinen sai jäädä
Tänään täällä, ne oli vääräs, mää selviydyin
Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on
Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo
Mä en palaa takas sinne, eikä sun tarvikaan
Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa
Ku katon itteeni peilistä
Alkaa naamas näkyä jo aika monta eilistä
Hei, tää ei enää taida olla leikkiä
Mut sitä saa mitä tilaa
Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on
Ja tähän ikään nähny riittävästi sitä menoo
Mä en palaa takas sinne, eikä sun tarvikaan
Ne ajat elää enää lauluis ja arvissa
Canciones y cicatrices
Je, je, je, je
¿Es esto la vida de un artista?
Cuando nos despertamos con los primeros auxilios, la nariz y las manos extendidas
¿Qué se nos exige?
Niños perdidos en un mundo de adultos
Habla sobre el ambiente del crimen
Con Efu nos conocimos en medio del caos
Nos manteníamos por nuestra cuenta, lástima que todo fue en vano
Del grupo de crisis correccional
De estaciones juveniles, barrios y parques
Niños criados de forma torcida en la ciudad
O da igual de dónde vengo
Porque hay familias similares en cada esquina
No digo que no cambiaría ni un día
No puedo volver atrás, por eso vivo así hoy
Aprendí mis lecciones, tal vez sea saludable
Ya no tengo que demostrar nada a nadie
Tú sabes lo que es, yo sé lo que es
Y a esta edad he visto suficiente de eso
No volveré allí, y tú tampoco debes
Esos tiempos viven solo en canciones y cicatrices
Dicen que es fácil crecer joven en Finlandia
La presentadora de noticias sonreía ampliamente, buenos días en Finlandia
Se eleva el listón, ¿qué se espera de ti?
Esperaban que nosotros, jóvenes, muriéramos jóvenes
Manos duras, nervios cortos
¿Qué significa eso? Solo me dijeron lo que no soy
No soy un superviviente ni un triunfador
No soy nada, pero no lo evito, los corredores siguen huyendo
Demasiado profundo, buscando algo a qué aferrarse
Acepté el cambio, ofrecieron juicio o ataúd
Pero no presumo aunque sé cómo lastimar
Así que mis manos están en mis bolsillos, hay suficiente para arrepentirse
Luchando en mi mente, no quiero más
Habla como quieras, no escucho nada
No escucho nada, el ayer se quedó atrás
Hoy aquí, estaban equivocados, sobreviví
Tú sabes lo que es, yo sé lo que es
Y a esta edad he visto suficiente de eso
No volveré allí, y tú tampoco debes
Esos tiempos viven solo en canciones y cicatrices
Cuando me miro en el espejo
Empiezan a aparecer muchas caras de ayer
Oye, esto ya no parece un juego
Pero uno recibe lo que pide
Tú sabes lo que es, yo sé lo que es
Y a esta edad he visto suficiente de eso
No volveré allí, y tú tampoco debes
Esos tiempos viven solo en canciones y cicatrices