Kuoleman Kylmä Ikuisuus
Syvimmässä kuiluista;
Pimeimmässä onkaloista
Kasvavat mustimmat kukat
Tuhon ja ihmisvihan
Ei enää mitään jäljellä
Ei mitään minulle täällä
Kylmimmässä maailmoista
Mustimmassa sydämmista
Kasvaa uusi, syvempi suru
Uuddenlainen melankolia
Kieppuvat usvat nielaisevat minut
Helvetin jäätävät tuulet raastavat sieluani
Kuolon kylmät kynnet tarttuuat niinnun
Kutsuvat mukaansa
Kuoleman valtakuntaan
En tunne kaipunta, en katumusta
En tunne enää ahdistrusta, en tuskaa
Olen yläpuollella kiuun ja pelon
Olen yhtä kuoleman kylmän ikuis uuden kanssa
Kaaoksesta kaaokseen
Uusi järjestys nousee tuhkasta
Uusi maailma, uusi jumala
Kuningas saatana!
La Fría Eternidad de la Muerte
En los abismos más profundos;
En las cavernas más oscuras
Crecen las flores más negras
De la destrucción y el odio humano
Ya no queda nada
Nada para mí aquí
En los mundos más fríos
En los corazones más oscuros
Crece una nueva, más profunda tristeza
Una melancolía diferente
Las nieblas giratorias me engullen
Los vientos helados del infierno desgarran mi alma
Las frías garras de la muerte me atrapan
Me llaman hacia sí
Al reino de la muerte
No siento anhelo, ni arrepentimiento
No siento más angustia, ni dolor
Estoy por encima del miedo y el terror
Estoy unido a la fría eternidad de la muerte
Del caos al caos
Un nuevo orden surge de las cenizas
Un nuevo mundo, un nuevo dios
¡Rey Satán!