Perinto Pohjolan
Suruhuntu yllä naisen nuoren, raskain työ edessään
Riistetty ovat tulevat vuodet, poistunut on mies viereltään
Rintamalle lähti miehet, puolesta maan ja vapauden
Jälkeen jäi vaimot, lapset, peläten ja kaivaten
Täytti maamme virrat ja järvet, veri oman kansan
Vaan ei taipunut alla vihan vieraan vallan
Saapui valloittaja hukkuakseen omaan miekkaan
Maatamme ei meiltä ota kukaan, ei koskaan
Kylmä tuuli pohjolan, kantoi viestiä kuoleman
Menneet ovat miehet nuo, saapuneet isiensä luo
Taistoon urheasti kävivät, pelottomana kaatumaan
Matkaan jäi heistä moni, toivat kotiin vapaan maan
Veressämme, muistoissamme, käy luonto taistelijan.
Isämme meille tien näytti, perinnön pohjolan.
Perinto Pohjolan
La daga de la desgracia sobre la joven mujer, con el trabajo más pesado por delante
Los años futuros le han sido arrebatados, su hombre se ha ido de su lado
Los hombres partieron al frente, por la tierra y la libertad
Quedaron atrás las esposas, los niños, temerosos y añorando
Nuestros ríos y lagos se tiñeron de sangre de nuestro pueblo
Pero no se doblegaron ante el poder del enemigo
El conquistador llegó para ahogarse en su propia espada
Nadie nos quitará nuestra tierra, nunca
El frío viento del norte llevaba el mensaje de la muerte
Los hombres han partido, han llegado al lado de sus ancestros
Lucharon valientemente, dispuestos a caer sin miedo
Muchos de ellos no regresaron, trajeron consigo la tierra libre
En nuestra sangre, en nuestros recuerdos, la naturaleza se convierte en luchadora
Nuestros padres nos mostraron el camino, la herencia del norte.