Yksinäisen Keijun Tarina
Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
Että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat hällä takana,
Mut' kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?
Pää painoksissa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois
On paratiisi täällä meillä päin
Vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan.
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin
Miksi se yhden hengen vaati, ennen kuin me muistettiin
Ois paratiisi meillä täällä näin
Jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
Se ei vie mukanaan
Ois paratiisi meillä täällä näin
Jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
Suru silloin kiinni saa se ei vie
La historia del hada solitaria
Con polvo de hada en sus alas se frotaba por las mañanas
Para poder volar incluso contra el viento
Duros tiempos había dejado atrás,
Pero ¿quién creería que existen hadas tristes?
Con la cabeza baja una vez mencionó sus penas
El fauno se rió, no lo tomó en serio
¿Cómo podría un ser alado estar en el suelo?
Tomó en serio solo cuando ese pequeño hada durmió
El paraíso está aquí cerca de nosotros
Pero no todos lo experimentan así
Porque el fauno, el duende, incluso el hada
A veces la tristeza los atrapa y se los lleva.
La historia del hada solitaria tocó a todos
Los duendes consolaban a las hadas, los elfos a los faunos
En todas partes se repetía con suspiros
¿Por qué se llevó a uno antes de que nos diéramos cuenta?
Sería un paraíso aquí para nosotros
Si viviéramos siempre juntos
Y aunque el fauno, el duende, incluso el hada
No se los llevara consigo
Sería un paraíso aquí para nosotros
Si viviéramos siempre juntos
Y aunque el fauno, el duende, incluso el hada
La tristeza los atrapa pero no se los lleva