Punaisen Viivan Päässä
Yritän maalata mustaa valkoiseksi
Pimeää nurkkaa uudeksi aamuksi
Hion avainta ja vestä vankilassani
Piilotan kirousta ruumiissani
Vankilasta vapaudksi
Orjasta ruhtinaaksi
Punaisen viivan päässä
Odottaa tiessä päättyvässä... hän
Kuin joet kasvavat suureksi mereksi
Sanat keräytyvät lauseiksi
Lauseet toistoksi ja voimaksi
Musta seinä tuhannen liekin loimuksi
Väri ei tartu seinään. Ei sieluun
Ei katkera itku vaihdu riemuun
Miksi en siis itseäni avaisi
Loitsun riimusanoja lukisi
Juoksen läpi roihun vapauteen
Tällä rajalla vielä merkin teen
Tuskin minua enää koskaan näätte
Olen peilikuvassa. Te tänne jäätte
Al Final de la Línea Roja
Intento pintar de negro el blanco
Un rincón oscuro para una nueva mañana
Afilo la llave y me visto en mi prisión
Escondo la maldición en mi cuerpo
De la prisión a la libertad
De esclavo a príncipe
Al final de la línea roja
Ella espera en el camino que termina... ella
Como los ríos que crecen hasta convertirse en un gran mar
Las palabras se agrupan en frases
Las frases se repiten y se convierten en poder
La pared negra se convierte en el resplandor de mil llamas
El color no se adhiere a la pared. Ni al alma
El amargo llanto no se convierte en alegría
Entonces, ¿por qué no me abriría a mí mismo?
Leería las palabras mágicas del hechizo
Corro a través de las llamas hacia la libertad
En este límite aún dejaré una marca
Difícilmente me volverán a ver
Estoy en el reflejo. Ustedes se quedarán aquí