Katariinanpyörä
kädet aamulla
matkalla kohti ruumista
toisen lämmintä
toisen kaukaista kotia
ja kuulauluja
tähtilauluja
ihmislauluja hyviä
tyhjiä teitä puhaltaa
tuuli kantaa sanoja
toisen helliä toisen hyvyyden muistoa
ja mieslauluja
että tästä ei ihminen pääse
on jääminen tähän saa istua pölyyn
ajatella sanoin ajatella kuvin
jotka katsovat itseään
saa unohtaa mikä oli
tai voi katariinanpyörässä
sidottuna käsistä
aivan hitaasti kääntyä
päin hiljaisuuden ääniä
La rueda de Katariina
manos por la mañana
en camino hacia el cuerpo
el calor de otro
el hogar distante de otro
y canciones de estrellas
canciones de humanos
canciones buenas
vientos vacíos soplan
el viento lleva palabras
el recuerdo de la ternura de otro
y canciones de hombres
que de esto el humano no escapa
es quedarse aquí sentarse en el polvo
pensar con palabras pensar con imágenes
que se miran a sí mismas
se puede olvidar lo que fue
o puede en la rueda de Katariina
atado de las manos
girar muy lentamente
hacia los sonidos del silencio