Päivälintu
ole sinä minun päivälintuni
öisten siipien lento
hämärä puutarha missä nainen kantaa
loputtomasti hiuksiaan
hän on lasia hän on lehtikultaa
ja sisällään kasvaa puu
se on
ous istuu vuoteella
kultaharja kädessään
luo silmät minun katseeseeni hymyilee ja hymyilee
ja nauraa
tuuli vie etelään
melkein tähtiä nään
yllä rakkaani siunatun pään
Pájaro diurno
sé mi pájaro diurno
el vuelo de alas nocturnas
en el jardín oscuro donde una mujer lleva
infinitamente su cabello
ella es de cristal, es de oro de hoja
y dentro de ella crece un árbol
es
se sienta en la cama
con un peine de oro en la mano
dirige sus ojos a los míos, sonríe y sonríe
y se ríe
el viento lleva al sur
casi veo estrellas
sobre la cabeza bendita de mi amada