Ei Koskaan
rakkaus kovettuu ennen pitkää
joukoksi tyhjiä sanoja
rakkaus haalenee iltapäivään
tulee täyteen pieniä reikiä
rakkaus kävelee kaupan takaa
täydet muovipussit kourissaan
rakkaus raahaa imuria
yli kuluneitten kynnysten
minä katson syvään kuiluun
toiveiden jakojäännö
eina
penkereisiin tuhannen värisiin
kaukaisuuden kainalossa
yksinäinen vuori kohoaa
sen rinteillä matkalainen
jää hetkeksi lepäämään
minä katson vuoren seinään
toiveiden toiseen potenssiin
eläimiin vuoripuron äärellä
ne kuulee kun kutsun, ne saapuu kun huudan
Nunca Jamás
el amor se endurece con el tiempo
un montón de palabras vacías
el amor se desvanece en la tarde
se llena de pequeños agujeros
el amor camina desde detrás de la tienda
con bolsas de plástico llenas en sus manos
el amor arrastra la aspiradora
sobre los umbrales gastados
miro profundamente en el abismo
descansos de esperanzas
no
en terraplenes de mil colores
en el abrazo de la lejanía
una montaña solitaria se eleva
en sus laderas un viajero
se detiene por un momento a descansar
miro la pared de la montaña
deseos al cuadrado
animales junto al arroyo de montaña
ellos escuchan cuando llamo, llegan cuando grito
Escrita por: A.W. Yrjänä