Sinä vuonna
Sinä vuonna satoi paljon
Paljon vettä kiiltävää
Sinä vuonna raudanharmaan vapauden
Me teimme minkä voimme yössä märän Kruunuhaan
Me teimme kerran viimeisen ja aina uudestaan
Sinä vuonna satoi vettä
Uhma kuoli hiljalleen
Sinä vuonna totuus muutti kaupunkiin
Kaasulieden lämpöön leirin teimme iltaisin
Minä puhuin vähän, sinä puhuit paremmin
Sitä tekee minkä jaksaa paetakseen kuolemaa
Sitä tekee minkä ehtii, eikä ehdi kuitenkaan
Me sulkeuduimme musiikkiin kuin lapset murheeseen
Me teemme niin edelleen
Sinä vuonna satoi paljon
Paljon aikaa kiiltävää
Sinä vuonna rauhankaipuun uupuneen
Me toivoimme vain, emme mitään vaatineet
Me haarniskoidut lapset kauan sitten kaatuneet
Sitä taistelee ja pelkää kunnes tottuu kuolemaan
Sitä uskoo mihin vain kunnes väsyy vihaamaan
Sinä vuonna uskoimme kai vielä johonkin
Niin kuin hiukan vieläkin
That Year
That year it rained a lot
A lot of shiny water
That year of iron-gray freedom
We did what we could in the wet night of Kruununhaka
We did it once, the last time, and again and again
That year it rained
Defiance slowly died
That year the truth moved to the city
We made a camp in the warmth of the gas stove at night
I spoke a little, you spoke better
You do what you can to escape death
You do what you can, but you never have enough time
We closed ourselves off in music like kids in sorrow
We still do that
That year it rained a lot
A lot of shiny time
That year of the weary longing for peace
We only hoped, asked for nothing
We were armored kids long fallen
You fight and fear until you get used to death
You believe in anything until you get tired of hating
That year we still believed in something
Just like a little bit still.