Sinä vuonna
Sinä vuonna satoi paljon
Paljon vettä kiiltävää
Sinä vuonna raudanharmaan vapauden
Me teimme minkä voimme yössä märän Kruunuhaan
Me teimme kerran viimeisen ja aina uudestaan
Sinä vuonna satoi vettä
Uhma kuoli hiljalleen
Sinä vuonna totuus muutti kaupunkiin
Kaasulieden lämpöön leirin teimme iltaisin
Minä puhuin vähän, sinä puhuit paremmin
Sitä tekee minkä jaksaa paetakseen kuolemaa
Sitä tekee minkä ehtii, eikä ehdi kuitenkaan
Me sulkeuduimme musiikkiin kuin lapset murheeseen
Me teemme niin edelleen
Sinä vuonna satoi paljon
Paljon aikaa kiiltävää
Sinä vuonna rauhankaipuun uupuneen
Me toivoimme vain, emme mitään vaatineet
Me haarniskoidut lapset kauan sitten kaatuneet
Sitä taistelee ja pelkää kunnes tottuu kuolemaan
Sitä uskoo mihin vain kunnes väsyy vihaamaan
Sinä vuonna uskoimme kai vielä johonkin
Niin kuin hiukan vieläkin
En ese año
En ese año llovió mucho
Mucho agua brillante
En ese año la libertad gris de hierro
Hicimos lo que pudimos en las noches húmedas de Kruunuhaka
Hicimos una vez la última y siempre de nuevo
En ese año llovió agua
La rebeldía murió lentamente
En ese año la verdad se mudó a la ciudad
Hicimos un campamento junto a la estufa de gas por las noches
Yo hablaba poco, tú hablabas mejor
Uno hace lo que puede para escapar de la muerte
Uno hace lo que puede, pero nunca es suficiente
Nos refugiamos en la música como niños en la tristeza
Y seguimos haciéndolo
En ese año llovió mucho
Mucho tiempo brillante
En ese año agotado de anhelo de paz
Solo esperábamos, no exigíamos nada
Los niños con armadura caídos hace mucho tiempo
Uno lucha y teme hasta acostumbrarse a la muerte
Uno cree en cualquier cosa hasta cansarse de odiar
En ese año aún creíamos en algo
Como un poco todavía hoy en día