Anna mun
Aika kuluu, hiekka tiimalasist valuu
Teetkö sen mitä sult odotetaan vai sen mitä haluut
Revi kahlees katki ja kuuntele sisintäs
Sä ite kannat omaa soihtuus pisimpään
Mä puhun just sulle ja samal neuvon itteeni
Elo on urheiluu, joka päivä reenii
Ja pian ne esteet on hävinny
Mut silti täytyy oppii konttaa ennen kävelyy
Mä kaiken kaukaa näen haaveessa
Mun mielikuvitus laukkaa näis raveissa
Se kuvittaa mun kirjaa, avant garde henkeen
Joskus jopa ennen aikojaan niinkuin enteen
Tempo kiihtyy, mä tahtipuikkoo puristan
Ja onneks kaverit osaa pitää mut kurissa
Mul ei oo tarvet enää takki auki heiluu
Nyt kannan kivii taskus, et en edes pysty leijuu
Onks tulevaisuus kirjoitettu tähtiin
Mistä mun vanha menneisyys lähti
Mutsi synnytti oinaan, ja oinaalla on sarvet
Pääs kummalki puolel, mul on niil kohtii arvet
Otan sanasta miest ja revin sarvet pirult päästä
Taistelen demoneitani vastaan, tai ne ei päästä
Mua elään elämääni, musta pilvi päällä, näätsä
Pitää elää unelmaansa, ei unelmoida elämäänsä
Pyyhin hikee otsalt, kuivaan korvantauksii
Kysymyksii löytyy mut mä etinki vastauksii
Ongema on helpompi löytää ku sen ratkasu
Putki helppo saada päälle mut ei sen katkasu
Jos tarkkaan kattoo
Helsingin keskustassa, verhot kiinni, näät
horisontissa ykstoist latoo
Ne ladot on vankila monen tän maan miehen
Jotka jäi reissulle tai puolitiehen
refrain:
Anna mun mennä, anna jatkaa
En seuraa virtaa, vaan mä oon vapaa mihin vaan
Anna mun mennä, anna jatkaa
Mä oon vapaa mihin vaan, anna mun
Sit kivi vierähtää sydämelt, kuin haudan suult
Ja tänään mul loistaa silmät ja nauraa suu
Oikein jossain oon kai valinnut
Kun nyt taas tuntuu et oon vapaa kun taivaan linnut
Tiedän et on ollu kusta pääs
Mut huomaa sen itekin ku lipsuu ku mustast jääst
Täytyy vaa skarppaa, ja pää tyhjäks valuttaa
Jos pääs paine kasvaa liikaa ei oo paluuta
Mä opin Valuutalt et hiljasuuskin tekee hyvää
Kuhan vaa osaa ottaa aikaa ja rauhottuu hiljentymään
Kaikki tää oppiminen rassaa
Kai täytyy käydä ilmas et tietää eron kun jalat on maassa
Ja nyt on ja pysyy, mun kantapäihin särkee
Ainoo nousu täst edes tulee kohdistuu järkeen
Tääl eletään vaan kerran, mä elän nyt
Ainakin voin sanoo et oon elänyt
refrain
Anna mun mennä, anna mun elää
Anna tän pyörii, kerran vielä
Ootsä vapaa, ja oma ittes
Jos oot niin näytä se sitte
(2x)
refrain (2x)
Déjame ir
El tiempo pasa, la arena se escapa del reloj de arena
¿Haces lo que se espera de ti o lo que quieres?
Rompe tus cadenas y escucha tu interior
Tú mismo llevas tu antorcha por más tiempo
Te estoy hablando a ti y al mismo tiempo aconsejo a mi ser
La vida es como un deporte, entrenamiento diario
Y pronto los obstáculos desaparecerán
Pero aún hay que aprender a gatear antes de caminar
Veo todo desde lejos en un sueño
Mi imaginación galopa en estas carreras
Ilustra mi libro, en un estilo vanguardista
A veces incluso antes de tiempo como un presagio
El ritmo se acelera, aprieto la batuta
Y gracias a Dios mis amigos saben mantenerme bajo control
Ya no necesito mi chaqueta abierta ondeando
Ahora llevo piedras en los bolsillos, así que ni siquiera puedo flotar
¿Está el futuro escrito en las estrellas?
¿De dónde partió mi antiguo pasado?
Mi madre dio a luz a un carnero, y los carneros tienen cuernos
En ambos lados de mi cabeza, tengo cicatrices en esos puntos
Tomé la palabra en serio y arranqué los cuernos del diablo
Lucho contra mis demonios, o ellos no me dejan
Vivo mi vida, con una nube sobre mí, ¿entiendes?
Hay que vivir su sueño, no soñar su vida
Me seco el sudor de la frente, limpio mis oídos
Hay preguntas pero apenas encuentro respuestas
Es más fácil encontrar el problema que su solución
Es fácil caer en una rutina pero difícil salir de ella
Si miras detenidamente
En el centro de Helsinki, con las cortinas cerradas, ves
en el horizonte a las once apiladas
Esas pilas son la cárcel de muchos hombres de este país
Que se quedaron en el camino o a medio camino
Estribillo:
Déjame ir, déjame seguir
No sigo la corriente, soy libre de ir a donde sea
Déjame ir, déjame seguir
Soy libre de ir a donde sea, déjame
Entonces una piedra se desprende del corazón, como de la boca de una tumba
Y hoy mis ojos brillan y mi boca se ríe
De alguna manera he elegido bien
Porque ahora siento de nuevo que soy libre como los pájaros del cielo
Sé que he metido la pata
Pero lo notas tú mismo cuando resbalas como en hielo negro
Solo tienes que estar atento, y dejar que la mente se vacíe
Si la presión en tu cabeza aumenta demasiado, no hay vuelta atrás
Aprendí de Valuutta que incluso el silencio es bueno
Siempre y cuando sepas tomarte tu tiempo y tranquilizarte para calmarte
Todo este aprendizaje agota
Supongo que hay que pasar por ello para saber la diferencia cuando los pies están en el suelo
Y ahora está y permanece, mis talones duelen
El único ascenso que viene después se dirige a la razón
Aquí se vive solo una vez, estoy viviendo ahora
Al menos puedo decir que he vivido
Estribillo
Déjame ir, déjame vivir
Deja que esto gire, una vez más
Eres libre, y tú mismo
Si lo eres, entonces demuéstralo
(2x)
Estribillo (2x)