Puu Ja Kuori
On hirviö peilissä kylpyhuoneen
vielä uskonko Jumalan luoneen
omaksi kuvakseen pedon tuon
katseeni häpeillen maahan luon
koska olen saapunut pisteeseen
josta vai sarvet puuttuvat
ja nenäni muistuttaa töpseliä
päivä päivältä enemmän
katson sisimpääni
ajatukseni muuttuvat
yhä ristiriitaisemmiksi, ymmärrän
sen on oltava hän
oltava hän
Minä eettisesti puhdas nuori
oman eläimellisyyteni kuori
nimittelen sitä pimeyden työksi
että haluan hänet edes
yhdeksi yöksi
eivät pysy ajatukseni A:ssa
jalkani enää maassa
ne molemmat laukkaavat villisit eteenpäin
yöllä märkää unta näin
pahoilaisen hahmossa itseäni koettelen
mielessäni syyllistä osoittelen
sen on oltava hän
oltava hän
oltava hän
Sen nyt ymmärrän
oltava hän
päällä pääni pimeän
taivaalla kuu
ei kelpaa muu
kuin taivaalta kuu
sisältäni luu
poikki nakertuu
Hän on omena jonka pistän suuhun
Nojaan hyvän ja pahan tiedon puuhun
ja mietin miksi järkeni tää
aina puun ja kuoren väliin jää
taas päivä vaihtuu toiseksi
poikamiesboksissa
on sädekehä pääni päällä
ja jalat koksissa
ja kaikki siltä väliltä
kiirastulessa kärventyy
jos tämä on seuraus
siihen on oltava syy
sen on oltava hän
oltava hän
oltava hän
Sen nyt ymmärrän
oltava hän
päällä pääni pimeän
taivaalla kuu
ei kelpaa muu
kuin taivaalta kuu
sisältäni luu
poikki nakertuu
Sen on oltava hän
sen nyt ymmärrän
oltava hän
päällä pääni pimeän
taivaalla kuu
ei kelpaa muu
kuin taivaalta kuu
sisältäni luu
poikki nakertuu
Sen on oltava hän...
Puu Ja Kuori
Es un monstruo en el espejo del baño
¿Aún creo que Dios creó
a su imagen y semejanza a esa bestia?
Bajo la mirada avergonzada al suelo
he llegado al punto
en el que faltan los cuernos
y mi nariz se asemeja a un enchufe
día a día más
miro hacia mi interior
mis pensamientos se vuelven
cada vez más contradictorios, entiendo
debe ser él
debe ser él
Soy un joven éticamente puro
la cáscara de mi propia animalidad
lo llamo obra de la oscuridad
quererlo al menos
por una noche
mis pensamientos no se quedan en A
mis pies ya no tocan el suelo
ambos galopan desenfrenados hacia adelante
en la noche sueño con humedad
me pruebo en la forma del demonio
me culpo en mi mente
debe ser él
debe ser él
debe ser él
Ahora lo entiendo
debe ser él
sobre mi cabeza la oscuridad
en el cielo la luna
nada más sirve
que la luna del cielo
un hueso dentro de mí
se rompe
Él es la manzana que me pongo en la boca
me apoyo en el árbol del conocimiento del bien y del mal
y me pregunto por qué mi razón
siempre queda entre el árbol y la cáscara
otro día se convierte en otro
en la caja de soltero
una aureola sobre mi cabeza
y los pies en la cocaína
y todo lo demás
se quema en el purgatorio
si esto es consecuencia
debe haber una razón
debe ser él
debe ser él
debe ser él
Ahora lo entiendo
debe ser él
sobre mi cabeza la oscuridad
en el cielo la luna
nada más sirve
que la luna del cielo
un hueso dentro de mí
se rompe
Debe ser él
ahora lo entiendo
debe ser él
sobre mi cabeza la oscuridad
en el cielo la luna
nada más sirve
que la luna del cielo
un hueso dentro de mí
se rompe
Debe ser él...