Kultaista Sadetta
Istutimme omenapuut
valvoimme tuhannet täysikuut
enää en hengitä reikää jäiseen
ikkunaan
koputa oveen yksinäiseen
jälkeen pakkasten
Hänen hymynsä pehmeä kaari tuo
kuin sumussa saari
uin sen luo
valokuvassa nainen pyörineen
muodista poistuneine hattuineen
kihlattuineen
Näen kaiken, kaiken
Kaunis kuolema
lehdet on silattu jäällä
kultaista sadetta pääni päällä
joko ymmärrän mitä se opettaa
osasin alkaa
osaanko lopettaa
En silloin tajunnut kaiken nääntyvän
en tajunnut kaiken loppuun kääntyvän
enää en koputa oveen yksinäiseen
jälkeen pakkasten
Lehtien seassa kulkien
kellarin ovia sulkien
ajatuksin linnut saatellen
kaikkea kaunista ajatellen
pitkälle matkalleen
Ja näen kaiken, kaiken
Lluvia Dorada
Plantamos manzanos
vigilamos mil lunas llenas
ya no respiro agujero en el helado
ventanal
tocando la puerta solitaria
tras las heladas
Su suave sonrisa arqueada
trae como una isla en la niebla
nado hacia ella
en la foto la mujer con sus giros
con sombreros pasados de moda
con su prometido
Veo todo, todo
Hermosa muerte
las hojas están cubiertas de hielo
lluvia dorada sobre mi cabeza
¿ya entiendo lo que enseña?
supe empezar
¿sabré terminar?
En ese momento no entendí que todo se desvanecía
no entendí que todo llegaba a su fin
ya no toco la puerta solitaria
tras las heladas
Caminando entre las hojas
cerrando las puertas del sótano
con los pájaros acompañando mis pensamientos
pensando en toda la belleza
en su largo viaje
Y veo todo, todo