Kultaista Sadetta

Lluvia Dorada

Kultaista Sadetta

Plantamos manzanosIstutimme omenapuut
vigilamos mil lunas llenasvalvoimme tuhannet täysikuut
ya no respiro agujero en el heladoenää en hengitä reikää jäiseen
ventanalikkunaan
tocando la puerta solitariakoputa oveen yksinäiseen
tras las heladasjälkeen pakkasten

Su suave sonrisa arqueadaHänen hymynsä pehmeä kaari tuo
trae como una isla en la nieblakuin sumussa saari
nado hacia ellauin sen luo
en la foto la mujer con sus girosvalokuvassa nainen pyörineen
con sombreros pasados de modamuodista poistuneine hattuineen
con su prometidokihlattuineen

Veo todo, todoNäen kaiken, kaiken

Hermosa muerteKaunis kuolema
las hojas están cubiertas de hielolehdet on silattu jäällä
lluvia dorada sobre mi cabezakultaista sadetta pääni päällä
¿ya entiendo lo que enseña?joko ymmärrän mitä se opettaa
supe empezarosasin alkaa
¿sabré terminar?osaanko lopettaa

En ese momento no entendí que todo se desvanecíaEn silloin tajunnut kaiken nääntyvän
no entendí que todo llegaba a su finen tajunnut kaiken loppuun kääntyvän
ya no toco la puerta solitariaenää en koputa oveen yksinäiseen
tras las heladasjälkeen pakkasten

Caminando entre las hojasLehtien seassa kulkien
cerrando las puertas del sótanokellarin ovia sulkien
con los pájaros acompañando mis pensamientosajatuksin linnut saatellen
pensando en toda la bellezakaikkea kaunista ajatellen
en su largo viajepitkälle matkalleen

Y veo todo, todoJa näen kaiken, kaiken