Ballaadi Kaiken Turhuudesta

Hänen kanssaan muuten selviä en.
Aina korvissani kuulen tuon loukkauksen
Hänet hengiltä otan jos onneni suo ja palaan vielä tänään tyttöni luo
Mut kuka tietää, milloin kuolen, toisin käydä voi
Millän ei väliä silloin
, ei loukkaukset enää soi... korvissani, säälin vain rakastain

Mulla tyttö on kuinka häntä rakastankaan
Niin helposti pelkää hän
Etten palaisikaan mä häntä rakastamaan
Että yksin jää hän

Toisaalla toinen mies toteaa
En koskaan vetäjää nähnyt oo niin nopeaa
Vaikka pelkään en tieltänsä väistyä vois
Ja jos kuolen, pelkurina kuole en.
Vaan puolesta kunnian, hengen vedon viimeisen säästän kuollakseni
huokaisten

Mulla tyttö on kuinka häntä rakastankaan
Niin helposti pelkää hän
Etten palaisikaan mä häntä rakastamaan
Että yksin jää hän

Verenpunainen taivas takana vuorten
Yksin todistaa saan verileikkiä nuorten
Luoti kummankin kohtaa ja paikalle jää.
Vain kaiken turhuus ilmaan väreilemään
Vain kaiken turhuus tuon voi ymmärtää
Paikalle tuli toisen ja pian vie sen iltaan pimenevään
Vielä kuulla voi sen yhteislaulun hiljaisen

Mulla tyttö on kuinka häntä rakastankaan
Niin helposti pelkää hän
Etten palaisikaan mä häntä rakastamaan
Että yksin jää hän
Kun luodin saan päähän

Mulla tyttö on kuinka häntä rakastankaan
Niin helposti pelkää hän
Etten palaisikaan mä häntä rakastamaan
Että yksin jää hän
kun luodin saan päähän

Mulla tyttö on kuinka häntä rakastankaan
Niin helposti pelkää hän
Etten palaisikaan mä häntä rakastamaan
Että yksin jää hän
kun luodin saan päähän