Valkoinen Kupla
Kellon viisarit siirtyvät
hiljaa seinällä tuon
ravintolan jossa juon
jossa hiljaa kuohuvaa
kaljaani litkin
päälle muutaman napakan
kuivin silmin itkin
Koska vieläkin rakastan sua
etkä vieläkään rakasta mua
enkä osaa luovuttaa
tahdon itseni juovuttaa
Ja mä istun ja juon
ja istun ja juon kunnes halkean
ja mä istun ja juon
ja vaahdossa näen kuplan valkean
ja mä istun ja juon
kunnes itseni tuopissa nään
kun täytyn ja kuohun
ja lopulta tyhjäksi jään
ja tiedän sen
ja tiedän sen
entä sitten
Viisarit loikkaavat
pyytävät poistumaan
on aika viimeisten tuplien
On kaikki tehty toistumaan
portsarit lahjoen
päänuppini kuplien
poistun kaduille kahjojen
Yöllä kännissä sinulle soitan
jotakin sopertaa koitan
miksi, miksi jatkan näin
löydän itseni siitä mihin mä jäin
Burbuja Blanca
Las manecillas del reloj se mueven
silenciosamente en la pared
en el bar donde bebo
donde silenciosamente sorbo
mi cerveza espumosa
me tomo unos cuantos tragos
llorando con los ojos secos
Porque todavía te amo
y tú todavía no me amas
y no sé rendirme
quiero emborracharme
Y me siento y bebo
y me siento y bebo hasta reventar
y me siento y bebo
y en la espuma veo una burbuja blanca
y me siento y bebo
hasta verme en el vaso
cuando me lleno y burbujeo
y al final me quedo vacío
y lo sé
y lo sé
¿y qué?
Las manecillas saltan
piden que me vaya
es hora de los últimos tragos
Todo está hecho para repetirse
los porteros sobornando
mi cabeza burbujeando
me voy a las calles locas
Borracho en la noche te llamo
tartamudeo algo
por qué, por qué sigo así
me encuentro donde me quedé