Valheiden Kylväjä
Tervan mustana myrsky raivoaa
Viiltävässä sateessa askeleet kaikuu välissä kallioiden
Polullaan hahmo etenee kohtalo kannoillaan
Tietoisena määränpäästään vaeltaen reunalle jyrkimmän louhoksen
Silmät tyhjyyteen tuijottaen pysähtyy partaalle kuilun syöverin
Puristaen ristiä käsissään odottaen ihmettä pelastamaan
Tummat pilvet raskaat yllä päiden roikkuvat
Suoraan sieluun tuijottavat korpit katseillaan
Ei aukene taivas ohjaamaan paimentaan
Vaan on kohtalo tuon käsissä vahvemman
Rauta kylmä painuu vasten otsaa se polvilleen pakottaa
Käy käsky kohtaloaan katsomaan suoraan silmästä silmään teräksiseen
Kohta viimeisen sanan suustaan sylkee tuo
Maan poveen saattelee, vaivuttaen unhodukseen ikuiseen
Mätäne rauhassa sinä valheiden kylväjä
Ei satosi tule olemaan koskaan enää hedelmää kantava
Vuoksi tekojenne on Isiemme maa puhdistettava saastasta
Kristittyjen mädäntyneestä hajusta
Löyhkästä joka pohjolaamme saastuttaa
Sembrador de Mentiras
La tormenta rabiosa se desata en negro alquitrán
En la lluvia cortante, los pasos resuenan entre las rocas
En su camino avanza una figura con el destino pisándole los talones
Consciente de su destino, deambula hacia el borde del acantilado más escarpado
Mirando fijamente al vacío, se detiene al borde del abismo
Sosteniendo una cruz en sus manos, esperando un milagro que lo salve
Nubes oscuras pesadas cuelgan sobre las cabezas
Los cuervos miran directamente al alma con sus ojos
El cielo no se abre para guiar a su pastor
Sino que el destino está en manos del más fuerte
El frío hierro presiona contra su frente, lo obliga a arrodillarse
Cumple la orden de mirar su destino directamente a los ojos de acero
Pronto escupirá la última palabra de su boca
Lo guiará hacia la tierra, sumergiéndolo en un olvido eterno
Podrás pudrirte en paz, sembrador de mentiras
Tu cosecha nunca dará frutos nuevamente
Por tus acciones, la tierra de nuestros ancestros debe ser purificada del mal
Del hedor podrido de los cristianos
Del olor que contamina nuestra tierra del norte