Noidan Verestä Männikkö Herää
Yöllinen matka, portti pimeässä.
Salaisuuksien kehto, uumenissa kallion.
Ahjo muinainen, hiitten herjaava takomo.
Murhaavien myrkkyjen mieletön paja.
Riimut lausuvat tuomionsa, varjojen kehrän.
Outo kaiku kuiskaa, tule luo. Polvistu, kätyrimme vihan ja veren vannoma.
Laske katseesi kohti maan ääriä, vapise.
Kuusi ja mänty, karhu ja ilves. Surmanhengen kantaa, ikuisen kauhun.
Luonnon valvoma, äärimmäinen synti. Ihmiselo on vain hetki, mustan sydämen syke.
Myrkky valuu pitkin elämän puuta mahlan lailla.
Puhdistaa saastan maunuilta ja rämeistä.
Kirvelee, korventaa, repii ja raastaa.
Kallonpalasia ja riekaleita enää kylissä asuu.
Muinaisuuden henki on palannut.
Luonnon silmä auennut.
Metsän vitsaus ratkennut.
Ihmisen aika päättynyt viimein.
El Despertar del Bosque de la Bruja
Viaje nocturno, puerta en la oscuridad.
Cuna de secretos, en lo más profundo de la roca.
Forja antigua, yunque burlón de los espíritus.
Taller insano de venenos mortales.
Las runas dictan su sentencia, el hilo de las sombras.
Extraño eco susurra, ven aquí. Arrodíllate, juramento de ira y sangre de nuestros secuaces.
Dirige tu mirada hacia los confines de la tierra, tiembla.
Abeto y pino, oso y lince. Portador del espíritu de la muerte, terror eterno.
Vigilado por la naturaleza, pecado extremo. La vida humana es solo un instante, latido del corazón negro.
El veneno fluye por el árbol de la vida como savia.
Limpia el sabor de la impureza y los pantanos.
Quema, calcina, desgarra y destroza.
Solo fragmentos de cráneos y harapos habitan en los pueblos.
El espíritu del pasado ha regresado.
El ojo de la naturaleza se ha abierto.
La plaga del bosque ha sido liberada.
El tiempo del ser humano finalmente ha llegado a su fin.