Tuhkaa hangelle
Nyt kun hiljainen on nurmi luminen,
ja muisto kivinen, minä suljen silmäni
Ja kiroan sen lupauksen,
kun sanoin, että en aio olla vihainen
Vaikea hengittää, vain niin vähän jää
lämmittämään, kun jatkan elämää
Kuinka saisinkaan taas pääni nousemaan,
kun edes nukkumaan en käydä uskalla
Mutta päivät pitenee
refren':
Levitän tuhkaa hangelle, ettei säteet heijastuisi pois
Käsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois
Kun vedet vapautuu ja yöt haalistuu,
niin muisto kaunistuu ja minä ymmärrän
Kun ovi aukaistaan, vanha suljetaan,
ettei tuulet löis, veis veto mennessään
Sillä päivät pitenee
refren'
Levitän tuhkaa hangelle, että uusi kasvaa vois
Levitän tuhkaa hangelle
Käsken kevään ilmoille
Cenizas en la nieve
Ahora que el silencio cubre el césped nevado,
y el recuerdo es de piedra, cierro mis ojos
Y maldigo esa promesa,
cuando dije que no estaría enojado
Difícil de respirar, solo un poco queda
para calentarme, mientras sigo con mi vida
¿Cómo podría levantar la cabeza de nuevo,
cuando ni siquiera me atrevo a dormir?
Pero los días se alargan
Estribillo:
Esparzo cenizas en la nieve, para que los rayos no se reflejen lejos
Pido a la primavera que pueda crecer
Cuando el agua se libera y las noches se desvanecen,
el recuerdo se embellece y yo entiendo
Cuando se abre una puerta, se cierra una antigua,
para que no golpeen los vientos, llevándose el aliento
Porque los días se alargan
Estribillo
Esparzo cenizas en la nieve, para que pueda crecer algo nuevo
Esparzo cenizas en la nieve
Pido a la primavera que llegue