Erään ihmisen tarina
päivä yksi, tyttö heräsi aamulla,
oli hiukset sekaisin, kasvot kuin haamulla,
eikä kadulla, näkynyt edelleenkään ystävää,
niinku ei ennenkää, eilinen elää taas tänää,
eikä hän halunnut enää koskaa kouluu, joutuu,
koska sattuu, kun toiset vain pahaa puhuu,
tyttö oli romantikko eikä tottunu maailmaan,
hän tiesi kuinka maailma jaksaa satuttaa,
taas, hän kuitenkin lähti kouluun kulkemaan,
yritti olla pienest ettei kukaan huomaisikaan,
hän oli hiljaa, joka ikisenä päivänä,
ettei paljastaisi oikeaa itseään,
eikä opettajat huomannu kuinka välillä,
tyttö itki kun sattui käytävillä, välkillä,
eikä millää, jaksanut siirtyy tuntiin uuteen,
kaikki ilo vaihtunu masentuneisuuteen,
refrain:
kukaan ei välittänyt, käsittänyt,
kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt, onnea,
johon ei ole koskaan voimaa,
kun sen tajuaa, ettei sitä saa,
päivä kaksi, tyttö sai nukkuu pidempään,
oli viikonloppu, uskalsi vähän hengittää,
mut oli vaikeeta olla hauskaa yksinään,
kun ei ystävää, ollut edelleenkään,
tyttö heti aamulla laittoi kädet ristiin,
rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin,
ja tiesi et taivas on taas suljettu tänää,
häneltä, niin kuin jokaisena päivänä,
eikä yrittää jaksa jos ei koskaa onnistu,
tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu,
hän tiesi ettei enää halunnut jatkaa, matkaa,
ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa, jossa luki
ei enää uni auta, väsymykseen,
eikä aamulla kello auta, herätykseen,
La historia de una persona
día uno, la chica se despertó por la mañana,
con el cabello revuelto, la cara como un fantasma,
y en la calle, aún no se veía a ningún amigo,
como antes, el ayer vuelve a vivir hoy,
y ella ya no quería ir más a la escuela, tener que ir,
porque duele, cuando otros solo hablan mal,
la chica era romántica y no estaba acostumbrada al mundo,
sabía cómo el mundo puede lastimar,
aun así, ella fue a la escuela caminando,
trató de pasar desapercibida para que nadie la notara,
era callada, cada día,
para no revelar su verdadero yo,
y los profesores no notaban cómo a veces,
la chica lloraba cuando pasaba por los pasillos, a veces,
y no podía, pasar a una nueva hora,
toda alegría se había convertido en depresión,
estribillo:
nadie se preocupaba, entendía,
cuán decepcionada puede estar si solo ha buscado, felicidad,
a la que nunca puede llegar,
cuando se da cuenta de que no la obtendrá,
día dos, la chica pudo dormir más tiempo,
era fin de semana, se atrevió a respirar un poco,
pero era difícil divertirse sola,
cuando no tenía amigos, seguía sin tenerlos,
la chica al despertar cruzó las manos,
rezó por fuerzas para pasar la prueba de un día más,
y sabía que el cielo estaba cerrado hoy,
para ella, como cada día,
y no vale la pena intentarlo si nunca tiene éxito,
la chica lo sabía y se desanimaba aún más,
sabía que ya no quería continuar el viaje,
y escribió una carta antes del suicidio, donde decía
que el sueño ya no ayuda al cansancio,
y que el despertador por la mañana no ayuda a despertar