395px

Nunca lo tendrás

Harhakuvitelma

Et koskaan saa

ajattelin eilen taas liikaa
tää sairaus syö, taas haastoi riitaa
se tunki sinusta kuvia siihen eteeni ilmaan
miten muka voisin sinut unohtaa?

tarvitsen sinua kuin kuolema tappaa ja kuin unelmat haaveitaan
mutta sulle riitti sinuutesi unelmat joita et koskaan saa
tarvitsen sinua kuin rakkaus tunteita kuin ikuisuus aikaa
mutta sulle riitti kylmyytesi lämpö jota et koskaan saa

sä sanoit, "hei ei kai tästä mitää enää tuu"
sä olit silloin niin ärsyttävän varma
et sait mut tuntemaan jotain uskomatonta vihaa
lupasit kaiken muttet antanu mitään
mut hei, ei se mitään kyl mä kestän, mies kestää
hei, muistaks sillon ku oltiin siel mökil
silloin sä annoit mun rakastuu sinuun
viel ku sussa ois lukenu "hei rakastu muhun"
samalla sä kelasit et toi jätkä on ilmaa mulle, vitut en ollu ees ilmaa
sä viel kehtasit hymyillä mulle ja sanoo kaikee paskaa mitä et tarkottanu
eks sä vitun idiootti tajuu että mullakin on tunteet
tuskin tajuut, eihän sun äidinkieles ees tunne sanaa tunne
tajuuks sä vittu, et mua ei oo tehty mikskään vitun leikkikaluks
sä halusit taas tulla mun luo et voisit taas satuttaa mua eiks niin? hä?
mua ei kukaan koskaan enää satutta, ei koskaan, vittu koskaan..

tarvitsen sinua kuin kuolema tappaa ja kuin unelmat haaveitaan
mutta sulle riitti sinuutesi unelmat joita et koskaan saa
tarvitsen sinua kuin rakkaus tunteita kuin ikuisuus aikaa

Nunca lo tendrás

pensé demasiado ayer de nuevo
esta enfermedad consume, nuevamente provocó peleas
se coló imágenes tuyas en mi mente
¿cómo podría olvidarte?

te necesito como la muerte mata y como los sueños a sus sueños
pero para ti fue suficiente tus sueños de ti que nunca tendrás
te necesito como el amor a los sentimientos y como la eternidad al tiempo
pero para ti fue suficiente tu frialdad a la calidez que nunca tendrás

dijiste, 'hey, no creo que esto vaya a ninguna parte'
en ese momento estabas tan malditamente seguro
me hiciste sentir un odio increíble
prometiste todo pero no diste nada
pero hey, no importa, yo aguanto, un hombre aguanta
hey, ¿recuerdas cuando estábamos en esa cabaña?
en ese momento me permitiste enamorarme de ti
incluso si hubieras dicho 'hey, enamórate de mí'
al mismo tiempo pensabas que ese tipo era aire para mí, maldita sea, ni siquiera era aire
aún tenías la audacia de sonreírme y decir toda esa mierda que no querías decir
¿no te das cuenta, maldito idiota, que también tengo sentimientos?
apenas lo entiendes, ni siquiera conoces la palabra 'sentimiento' en tu idioma materno
¿entiendes, maldición, que no me hicieron para ser un maldito juguete?
querías volver a mí para lastimarme de nuevo, ¿verdad? ¿eh?
nadie me lastimará nunca más, nunca, maldición, nunca..

te necesito como la muerte mata y como los sueños a sus sueños
pero para ti fue suficiente tus sueños de ti que nunca tendrás
te necesito como el amor a los sentimientos y como la eternidad al tiempo

Escrita por: