Kaiken piti olla täydellistä
refrain:
Peiton alla on pimeää.
(Peiton alla on pimeää...)
Vaikka peitto ei lämmittäisikään.
(Vaikka peitto ei lämmittäisikään...)
Muistatsä kun me käytiin silloin ziigaas laivoi,
sillon ikävä ja suru omaa hautaansa kaivoi.
Sä tulit, sain sut omakseni, rakkaakseni,
kultaseni hei, olit kaikkeni.
Mutten osannut siitä sulle yhtä näyttää,
pelkään sitten jätät mut, ei niin saanut käydä.
Joten jätin sut ja lähdin pelkurina karkuun,
mokasin, en ajatellut miltä susta tuntuu.
Sit vähän myöhemmin tajusin mitä menetin,
itseäni vihasin ja tahdoin sinut takaisin,
ja sainkin.
Tosin vain vähäks aikaa kun tajusin
ettet mua haluakkaan, ollenkaan.
Lähdit siksi luotani, kaksi kertaa,
mä hölmö en osannut ees luovuttaa,
roikuin sussa kiinni, ku täys idiootti.
Jos oot mun isä, mä vain olen patriootti.
refrain
Elämäni rupee lähentelee mitättömyyttä,
joten syyttä en tahdo nähdä iäisyyttä.
Tahdon vain nähdä sinut kultasein,
vaikka tiedän ettet haluu enää omakseni.
Sanoit että teit tämän parhaakseni, hyväkseni,
siihen loppuu minun ymmärrykseni.
En ees jaksa rupee elämääni kokoamaan,
koska tää ero jaksaa vaan satuttaa, ja taluttaa.
Suru jaksaa mua aina pahempaan, huonompaan paikkaan,
surujen maailmaan.
Siellä odottaa, kerho särkyneiden sydänten,
yksinäisten sielujen ikuinen painajainen.
Siellä kanssa huono-osaisten ihmisten,
kanssa ikäväni sinut pakosta viettelen.
Elelen tietäen ettet ole minun enää,
ilman sua en millään pysty elämään.
refrain
Olen ikävöinyt sinua niin,
että elämäni hukkui kyyneleisiin.
Ja mä haluun uskoo tunteisiin,
oikeisiin, kultaisiin,
ainutlaatuisiin, ainutkertaisiin.
Yksi yksinäinen, toisen yksinäisen,
Sen toisen yksinäisen yksinäisyyden
voi poistaa, unohtaa.
Elämä alkais loistaa, kukostaa,
ja mä tiedän ettei niin tapahdu koskaan.
refrain
Todo debía ser perfecto
coro:
Debajo de las sábanas está oscuro.
(Debajo de las sábanas está oscuro...)
Aunque la sábana no caliente.
(Aunque la sábana no caliente...)
¿Recuerdas cuando solíamos pasear por los muelles,
en aquel entonces la añoranza y la tristeza cavaban su propia tumba?
Llegaste, te tuve para mí, mi amor,
mi tesoro, eras todo para mí.
Pero no supe demostrártelo,
temo que me abandones, no puede ser así.
Así que te dejé y huí como un cobarde,
metí la pata, no pensé en cómo te sentirías.
Luego, un poco más tarde, me di cuenta de lo que perdí,
me odiaba a mí mismo y quería tenerte de vuelta,
y lo logré.
Aunque solo por un tiempo, cuando me di cuenta
de que no me querías, para nada.
Te fuiste de mi lado, dos veces,
soy un tonto que ni siquiera sabía rendirse,
me aferraba a ti como un completo idiota.
Si eres mi padre, solo soy un patriota.
coro
Mi vida comienza a acercarse a la insignificancia,
por lo tanto, no quiero ver la eternidad sin razón.
Solo quiero verte, mi amor,
aunque sé que ya no me quieres.
Dijiste que lo hiciste por mi bien, en mi beneficio,
ahí termina mi comprensión.
Ni siquiera tengo ganas de reconstruir mi vida,
porque esta separación solo sigue lastimando y arrastrando.
El dolor siempre me lleva a lugares peores, más oscuros,
al mundo de los dolores.
Allí espera el club de los corazones rotos,
la pesadilla eterna de las almas solitarias.
Allí, con personas desafortunadas,
con ellas paso el tiempo añorándote a la fuerza.
Vivo sabiendo que ya no eres mío,
sin ti no puedo vivir de ninguna manera.
coro
He extrañado tanto tu presencia,
que mi vida se ahogó en lágrimas.
Y quiero creer en los sentimientos,
reales, dorados,
únicos, irrepetibles.
Un solitario, el de otro solitario,
La soledad del otro solitario
puede desaparecer, olvidarse.
La vida comenzaría a brillar, a florecer,
y sé que eso nunca sucederá.
coro