Kaamos Ja Syys
Kadut tulvivat taas.
Sade rummuttaa tauotta ikkunaa.
Huoneen viileän teen
Tummaan kaamokseen, varjoihin viipyviin.
Sinä jäit suveen ja tuulien taa.
Pisarana lehdeltä puotamaan.
Virtaan viettävään ruskaisen maan
Ja niin, muistoihin huuhtoutumaan.
Meistä versoaa kaamos ja syys.
Tarinamme säkeissä marraskuun yöt.
Liian suuri on kaipuumme työ,
En saa ehjäksi palastakaan.
Oscuridad y Otoño
Las calles se inundan de nuevo.
La lluvia golpea sin cesar la ventana.
El té frío de la habitación
En la oscuridad profunda, en las sombras que perduran.
Tú te quedaste en el verano y detrás de los vientos.
Cayendo como una gota de una hoja.
Fluyendo hacia la tierra otoñal
Y así, desapareciendo en los recuerdos.
De nosotros brota la oscuridad y el otoño.
Nuestra historia en los versos de las noches de noviembre.
Demasiado grande es nuestra añoranza,
No logro armar ni un pedazo completo.