Pelkkä Ihminen
Niin huomaamatta
Viet pohjan alta
Ja paikoilleni jään pekloineni hämärään
Virumaan kuin kuolemaan
Ei paljoa jäänyt, kun kaiken poistit
Tuo tumman mielen syys
Vain varjoihinsa virittyy
Ja kurimukseen kuristuu
Soi kunniaksi
Tuon kurjan luojan
Vain riimit joista jää
Ei säveltäkään elämään
Olen pelkka ihminen
Joka kestäisi vaikka katkeaa
Kulkemakka tätä tielä katkeraa
Ja kaiken luulin
Jo tielle tulleen
Vain enpä pimeää
Näin suurta mikä selättää
Olen pelkka ihminen
Solo Humano
Tan inadvertidamente
Te llevaste el fondo
Y me quedo en mi lugar en la oscuridad con mis demonios
Abandonado como a la muerte
No quedó mucho cuando lo quitaste todo
Esa oscura razón de otoño
Solo se enreda en sus sombras
Y se ahoga en la desesperación
Suena en honor
A ese miserable creador
Solo rimas de las que quedan
Ni una nota para la vida
Soy solo humano
Que soportaría aunque se rompa
Caminando por este amargo camino
Y pensé que
Ya había llegado al camino
Solo que no vi
Nada tan grande que me supere
Soy solo humano