Pelkkä Ihminen

Solo Humano

Pelkkä Ihminen

Tan inadvertidamenteNiin huomaamatta
Te llevaste el fondoViet pohjan alta
Y me quedo en mi lugar en la oscuridad con mis demoniosJa paikoilleni jään pekloineni hämärään
Abandonado como a la muerteVirumaan kuin kuolemaan

No quedó mucho cuando lo quitaste todoEi paljoa jäänyt, kun kaiken poistit
Esa oscura razón de otoñoTuo tumman mielen syys
Solo se enreda en sus sombrasVain varjoihinsa virittyy
Y se ahoga en la desesperaciónJa kurimukseen kuristuu

Suena en honorSoi kunniaksi
A ese miserable creadorTuon kurjan luojan
Solo rimas de las que quedanVain riimit joista jää
Ni una nota para la vidaEi säveltäkään elämään
Soy solo humanoOlen pelkka ihminen

Que soportaría aunque se rompaJoka kestäisi vaikka katkeaa
Caminando por este amargo caminoKulkemakka tätä tielä katkeraa

Y pensé queJa kaiken luulin
Ya había llegado al caminoJo tielle tulleen
Solo que no viVain enpä pimeää
Nada tan grande que me supereNäin suurta mikä selättää
Soy solo humanoOlen pelkka ihminen