Pelkurit
Oon yksi pieni paskiainen, jonka maailmankaikkeus on oma pää
Sinä kävelet vastaan ja hehkut minulta salattua elämää
Olet puhdas, hauras, haavoittuva, pelkään käsieni tahrivan sut
Minä tartun sinuun ja rutistan, käännyt pois ja sulkeudut
Olet hypännyt elämän uraan, ylöspäin kilpailuelämään
Tartut minuun kuin haihtuvaan aikaan, nään sussa kielletyn hedelmän
Otat hihastani kiinni ja vapiset, pelkäät sanovas kaiken väärin
Sinä käännyt pois, vaikka hymyilet, katson jälkeesi silmin surullisin
CHORUS:
Minä pelkään sinua liikaa, liikaa pelkäät minua liikaa
Pelkäämme maailmaa kaukana jossain
Pelkään sinua liikaa, liikaa pelkäät minua liikaa
Pelkäämme maailmaa, joka kaukana jossain pelosta vapisee
Ja minä pelkään sinua liikaa, liikaa pelkäät minua liikaa
Pelkäämme maailmaa kaukana jossain
Pelkään sinua liikaa, liikaa pelkäät minua liikaa
Pelkäämme maailmaa, joka kaukana jossain pelosta vapisee
Ja niin pelkomme erottaa meidät, ajan kulku jatkuu, mut' elämä ei
Suu, joka nauraa, on petturi kurja, unohduksen tuska ei hellitä ei
Tunteet vie näitä käsiä, poskia, muita, kylmiä katseita, sylejä, suita
Ja mä pelkään vain yhä enemmän, kun virta vie minulta elämän
CHORUS
CHORUS
Cobardes
Soy un pequeño desgraciado, cuyo universo es mi propia cabeza
Tú caminas hacia mí y presumo de una vida oculta
Eres pura, frágil, vulnerable, temo mancharte con mis manos
Te agarro y aprieto, te das la vuelta y te cierras
Has saltado al carril de la vida, hacia la competencia ascendente
Me agarras como en un tiempo efímero, veo en ti la fruta prohibida
Agarras mi manga y tiemblas, temes decir todo mal
Te das la vuelta, aunque sonríes, te miro con tristeza en los ojos
CORO:
Temo demasiado a ti, tú me temes demasiado
Tememos al mundo lejano en algún lugar
Temo demasiado a ti, tú me temes demasiado
Tememos al mundo que tiembla de miedo en algún lugar
Y yo te temo demasiado, tú me temes demasiado
Tememos al mundo lejano en algún lugar
Te temo demasiado, tú me temes demasiado
Tememos al mundo que tiembla de miedo en algún lugar
Y así nuestro miedo nos separa, el tiempo sigue su curso, pero la vida no
La boca que ríe es una traidora miserable, el dolor del olvido no cede
Los sentimientos se llevan estas manos, mejillas, otros, miradas frías, abrazos, bocas
Y yo solo temo cada vez más, mientras la corriente me lleva la vida
CORO
CORO