Kuollut eläköön
Hän oli suuri mies, siinä makaa hän,
Kuningas kuollut on.
Ei tuskaa, vihaa, ei rakkautta
Saa hautajaissaattue kasvoilleen.
Suruarmeija suruhuntuineen
Kuningas käsissään hoipertelee.
Hän oli suuri mies, siinä makaa hän,
Kuningas kuollut on.
Hän tahtoi jalkoihinsa purppurasaappaat
Ja käsiinsä suudelman.
Kuin kirahvi kurkotti kaulaansa hän,
Jotta näkisi enemmän.
Safiirit loistivat silmissään
Ja hänen unensa olivat puhtaat.
Häntä ihailtiin, kunnioitettiin,
Ja maallisen ajan jälkeen hänet haudattiin
Tähän pimeään kellariin.
On kuningas kuollut; eläköön hän!
Saa häneltä maailma näin enemmän.
Kyllä aika voi kahlita eläjän,
Ei koskaan elämää.
(2x)
Nyt hänen vastuullansa on presidentin elämä,
Kuningasten kuolema ja sankareitten uroteot.
Hän tiesi, ettei silmä pieni näe maailmaa,
Jonka näkee paha silmä, joka näkee kaiken taa.
Pikimustat sotilaat marssivat hiljaa jupisten
Kirosanoja ja rukouksia fariseuksien,
Eikä syvä musta väri heidän sydämistään
Katumusta ilman katoa, vaan sinne se jää.
Muerto, que viva
Él era un gran hombre, ahí yace él,
El rey ha muerto.
No hay dolor, ni odio, ni amor
Que la procesión fúnebre muestre en sus rostros.
El ejército del luto con sus velos de duelo
Tiene al rey tambaleándose entre sus manos.
Él era un gran hombre, ahí yace él,
El rey ha muerto.
Él quería botas púrpuras en sus pies
Y un beso en sus manos.
Como una jirafa estiraba su cuello
Para ver más allá.
Los zafiros brillaban en sus ojos
Y sus sueños eran puros.
Era admirado, respetado,
Y después de la era terrenal fue enterrado
En este oscuro sótano.
¡El rey ha muerto; que viva él!
El mundo obtiene más de él de esta manera.
El tiempo puede encadenar al viviente,
Pero nunca a la vida.
(2x)
Ahora su responsabilidad es la vida del presidente,
La muerte de los reyes y los actos heroicos.
Él sabía que un ojo pequeño no ve el mundo,
Como lo ve un ojo malvado, que ve más allá de todo.
Los soldados negros marchan en silencio murmurando
Maldiciones y oraciones de los fariseos,
Y el profundo color negro en sus corazones
No trae arrepentimiento eterno, sino que se queda ahí.