Uhrisavua
Kun saavuin siihen huoneeseen,
Oli hän jo paikoillaan.
Hän istui kuolleena maailmassaan,
Uhrisavuna itsestään.
Minä kavahdin kurjuuden iltapäivää,
Joka hehkui hänen silmistään.
Hän kohosi tanssiin hymyillen,
Minä itkin hänen hymyään.
On surullista nähdä uhrisavun
Tanssivan vapautustaan,
On surullista nähdä uhrisavun
Rakastavan kulkuaan.
Varo
Uhrisavuun rakastumasta!
Varo!
Riuduimme tanssissa ajattomassa,
Hän ajautui ikuiseen jumaltenvirtaan.
Katsoi ruumiita liikkuvia,
Jotka elivät tietämättään.
Minä vajosin suruun hänen puolestaan,
Hän säteili fyysisyyttään.
Vapina rakkauden vartaloissa,
Riensimme rakennukseen.
Tulenlieskat vartalossaan,
Huulet verenkarvaisina
Räjähdystä janoten
Hän odottamaan laskeutui.
Hänen silmistään näin sairauden,
Joka aikaamme ravistaa.
Minä pistoolin kohotin katseeseen,
Joka alistui rakastamaan.
Ofrenda de Sacrificio
Cuando llegué a esa habitación,
Él ya estaba allí.
Sentado, muerto en su propio mundo,
Como una ofrenda de sacrificio.
Me estremecí ante la tarde de miseria,
Que brillaba en sus ojos.
Él se levantó a bailar con una sonrisa,
Yo lloraba su sonrisa.
Es triste ver a la ofrenda de sacrificio
Bailando su liberación,
Es triste ver a la ofrenda de sacrificio
Amando su destino.
Cuidado
¡No te enamores de la ofrenda de sacrificio!
¡Cuidado!
Nos consumimos en un baile atemporal,
Él se deslizó hacia el eterno río de los dioses.
Miraba los cuerpos en movimiento,
Que vivían sin saberlo.
Yo me hundí en la tristeza por él,
Él irradiaba su fisicalidad.
Temblor en los cuerpos del amor,
Corrimos hacia el edificio.
Llamas ardiendo en su cuerpo,
Labios del color de la sangre,
Ansiando la explosión,
Él esperaba pacientemente.
En sus ojos vi la enfermedad,
Que sacude nuestra era.
Levanté la pistola hacia su mirada,
Que se sometió a amar.