Tällä tiellä
Aamu, sänky on vieras,
Kylmät seinät huokuvat tuskaa.
Eilinen hyökkää kuin vihainen tuuli,
Se repii, raastaa ja kiduttaa.
Eilen omistin tuskan,
Nukahdin pelkoon ja uneen ahdistavaan.
Eikä tuska unohda mua,
Se ei jätä minua yksin.
Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
Taloon, jota kodiksi kutsutaan,
Vaikka siellä ei ole minulle ketään.
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Tällä tiellä, tällä tiellä.
Ilta, pöytä on tuttu,
Vieraat kasvot aukovat suitaan.
Tyhjyys ympäröi meitä ja tuska,
Eikä kukaan uskalla kerätä luitaan.
Yö tulee ja heittää
Meidät tyhjille kaduille taas.
Synkät kadut kuin tuhannet sillat
Vievät pimeydestä pimeyteen.
Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
Taloon, jota kodiksi kutsutaan,
Vaikka siellä ei ole minulle ketään.
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Tällä tiellä ja aina yksin.
En este camino
Mañana, la cama es un invitado
Las paredes frías exudan dolor
Ayer ataques como un viento enojado
Lágrima, llora y tortura
Ayer dediqué dolor
Me quedé dormido con miedo y sueño opresivo
Y el dolor no me olvidará
No me dejará en paz
Y estoy caminando por este camino vacío
En la casa que llaman casa
Aunque no haya nadie para mí
Estoy solo en este camino vacío
Estoy solo en este camino vacío
Este camino, este camino
Tarde, la mesa es familiar
Una cara extraña abre su boca
El vacío nos rodea y el dolor
Y nadie se atreve a recoger sus huesos
La noche viene y lanza
Estamos en las calles vacías otra vez
Calles oscuras como miles de puentes
Te llevan de la oscuridad a la oscuridad
Y estoy caminando por este camino vacío
En la casa que llaman casa
Aunque no haya nadie para mí
Estoy solo en este camino vacío
Estoy solo en este camino vacío
En este camino y siempre solo