Aamunkoiton Huilumies
Maasta olen tullut sekä maaksi minä tulen
Näiden välissä maamiehenä rauhassa elelen
Kerran kera aamun kumma hahmo saapui luokseni
Kertoi tänne tulleensa vaikk' minun vuokseni
On ajatuksensa järkeä vailla,
kulkee mannuilla ja mailla
Tekemättä työtä kääntämättä peltoa
Miten tuo voi elää ilman mitään pelkoa?
Hän kulkee kylät kaupungit, vaikka saapuis hornaan matkoiltaan,
saisi soitollaan tarinoinnillaan piruparatkin juhlimaan
Hän soitti laulunsa ja lähti nopeasti kuin lentävä tähti
Riemu kun loittoni tietä pitkin tartuin lapiooni ja itkin
Aamunkoiton huilumies viihdyttää maailmaa,
soittaa vaikkei ympärillään yhtään kuulijaa
Yli vuorten, läpi laaksojen ilman kantamuksia,
kulkee näkemättä vaivaa tuntematta tuskia
El flautista del amanecer
De la tierra he venido y a la tierra regresaré
Entre medias vivo como un campesino en paz
Una extraña figura llegó a mí una mañana
Dijo haber venido aquí, aunque fuera por mí
Sus pensamientos carecen de sentido,
camina por tierras y campos
Sin trabajar, sin arar la tierra
¿Cómo puede vivir sin ningún miedo?
Recorre pueblos y ciudades, incluso viaja al infierno,
con su música hace que hasta los demonios festejen
Tocó su canción y se fue rápidamente como una estrella fugaz
La alegría se alejó por el camino, tomé mi pala y lloré
El flautista del amanecer entretiene al mundo,
toca aunque no tenga oyentes a su alrededor
Sobre montañas, a través de valles sin llevar cargas,
pasea sin esfuerzo, sin sentir dolor