Barcelona
Huoneessa tuoksui vielä rakkaus.
Hän lähti ennen aamua.
Odottaa enempää ei voinut
Se, joka makas vuoteella
Ja kuunteli
Kuinka rakkaansa käsi avas oven,
Avas oven ja lähti pois.
Muuta odottaa ei voinut
Nainen, joka tiesi itsekkin
Ettei ollut miehen ainut.
Oli vaimo, oli lapsetkin.
Mutta kun he ensimmäisen kerran tapas
Vuonna yks ja kaks,
Oli kuin naisen maailma
Olis tullut kirkkaammaks.
He kävelivät kaduilla barcelonan
Ja nainen ymmärsi millaista oli olla
Rakastunut, hölmö ja kerrankin kaunis
He suutelivat kaduilla barcelonan
Ja vaikka mies
Kertoi omakotitalosta ja lapsista,
Nainen tiesi ettei voisi enää lähteä.
Jo miehen hiukset oli harmaat.
Hän naisia rakasti kumpaakin.
Ne oli olleet vuodet parhaat,
Vaikka silloin tällöin itkikin.
Ja nainen yhä laittautui tuntikausia
Kun odotti miehen saapuvan.
He tapasivat joka viikko ja
Paransivat maailmaa.
He kävelivät kaduilla barcelonan
Ja nainen ymmärsi millaista oli olla
Rakastunut, hölmö ja kerrankin kaunis
He suutelivat kaduilla barcelonan
Ja vaikka mies
Kertoi omakotitalosta ja lapsista,
Nainen tiesi ettei voisi enää lähteä
He kävelivät kaduilla barcelonan
Ja nainen ymmärsi millaista oli olla
Rakastunut, hölmö ja kerrankin kaunis
He suutelivat kaduilla barcelonan
Ja vaikka mies
Kertoi omakotitalosta ja lapsista,
Nainen tiesi ettei voisi enää lähteä
Barcelona
En la habitación aún olía a amor.
Él se fue antes del amanecer.
No podía esperar más
Quien yacía en la cama
Y escuchaba
Cómo la mano de su amante abría la puerta,
Abría la puerta y se iba.
No podía esperar más
La mujer, que sabía también
Que no era la única del hombre.
Era esposa, también tenía hijos.
Pero cuando se conocieron por primera vez
En uno y dos,
Era como si el mundo de la mujer
Se volviera más brillante.
Caminaban por las calles de Barcelona
Y la mujer entendió cómo era estar
Enamorada, tonta y por una vez hermosa.
Se besaban en las calles de Barcelona
Y aunque el hombre
Hablaba de la casa y los hijos,
La mujer sabía que ya no podía irse.
Ya los cabellos del hombre eran grises.
Amaba a ambas mujeres.
Habían sido los mejores años,
Aunque de vez en cuando lloraba.
Y la mujer aún se arreglaba durante horas
Esperando la llegada del hombre.
Se veían todas las semanas y
Arreglaban el mundo.
Caminaban por las calles de Barcelona
Y la mujer entendió cómo era estar
Enamorada, tonta y por una vez hermosa.
Se besaban en las calles de Barcelona
Y aunque el hombre
Hablaba de la casa y los hijos,
La mujer sabía que ya no podía irse.
Caminaban por las calles de Barcelona
Y la mujer entendió cómo era estar
Enamorada, tonta y por una vez hermosa.
Se besaban en las calles de Barcelona
Y aunque el hombre
Hablaba de la casa y los hijos,
La mujer sabía que ya no podía irse