Kuoleva Lupaus
Istun jälleen kammiossani
Työn ja tutkimuksen äärellä
Katse naulittuna mustaan kirjaan
Kädet kanavoiden kuolleiden voimia
Vanhan viisauden tyyssijasta
Sormenpäitteni ulottuville
Sanoja joiden tulkiksi
Viattomien veri on virrannut
Sielunkykyjen valjastukseen
Olen etsinyt kaavoja, loitsuja
Olen katsonut tähtiin, niiden taakse
Ruokkiakseni synkkää lupausta
En luota siihen varjoon
Joka minusta lankeaa
Tai mihinkään muuhunkaan
Jonka päivänvalo heijastaa
Ah, tuhansia ja tuhansia
Kynttilöitä ja soihtuja
Palaneita sydämiä, öljyä
Sammuttamaan janoni
Ilmestyksiä ja ihmeitä
Joita mielenne ei selittäisi
Vihkiydyn yhä uudestaan
Yölle ja sen salaisuuksille
Hetkille jolloin aika seisoo
Hiljaa todistaen
Kun mieleni parkkiintuu
Suurta ikuisuutta syleillen
Promesa Moribunda
Me siento de nuevo en mi cámara
Al borde del trabajo y la investigación
Mirada clavada en un libro negro
Manos canalizando las fuerzas de los muertos
Desde el refugio de la antigua sabiduría
Al alcance de mis dedos
Palabras cuyo intérprete
La sangre de los inocentes ha corrido
Para dominar las habilidades del alma
He buscado fórmulas, hechizos
He mirado a las estrellas, más allá de ellas
Para alimentar una oscura promesa
No confío en esa sombra
Que cae sobre mí
Ni en nada más
Que la luz del día refleja
Ah, miles y miles
De velas y antorchas
Corazones quemados, aceite
Para saciar mi sed
Apariciones y maravillas
Que vuestra mente no explicaría
Me consagro una y otra vez
A la noche y sus secretos
Momentos en los que el tiempo se detiene
Silenciosamente testificando
Mientras mi mente se endurece
Abrazando la gran eternidad