Näkyjen Tuhkasta
Lapset tukehtuvat omaan itkuunsa
Ja siihen mustaan epätoivoon
Joka heidän ylleen nosti katseensa
Heitti heidän murheen alhoon
Kuka tuomitsee eloonjääneitä
Nyt kun jopa jumalat kuolevat?
Ei enää idä mikään mistään siemenestä
Nyt kun jopa jumalat kuolevat
Maa on musta
Eikä koskaan enää palaa ennalleen
Rikki ajetusta
Joka ilman tulta paloi mallilleen
Ihmiskunta
Vangittuna ilman että mikään kahlitsee
Ilman unta
Joka levon toisi, järjen aukaisee
Ihminen on täällä varjo entisestään
Luuta, nahkaa ja kauhu tarinaan
Kuolema ei piittaa edes etsijästään
Jättää sairaimmatkin ilman armoaan
Huuodt äänettömät heidän huuliltaan
Sanat kumpuavat ilman sanomaa
Pyynnöt saada luoti lopun antamaan
Vääristyvät ollen pelkkää murinaa
On aika katsoa menneisyyteen
Siihen hetkeen jossa seisomme nyt
Ihmiskunta on avain hävitykseen
Jonka kyltymätön roihu on syttynyt
Ihmisellä on sota sielussaan
Punottuna, odottaen vapauttaan
Pedon hetkenä ei enää ollenkaan
Ole ihmistä, vain sota valloillaan
De las cenizas de las visiones
Los niños se ahogan en su propio llanto
Y a esa desesperación negra
Que puso los ojos en ellos
Tirando su dolor en el alm
¿Quién condena a los sobrevivientes?
¿Ahora que incluso los dioses mueren?
No germinemos ninguna de las semillas más
Ahora que incluso los dioses mueren
La tierra es negra
Y nunca volverá a ser lo mismo
Rompido de la impulsada
Quién, sin fuego, quemó a su modelo
Humanidad
Atrapado sin nada encadenado
Sin dormir
El que traería descanso abrirá su mente
El hombre está aquí una sombra aún más
Escoba, cuero y horror a la historia
A la muerte ni siquiera le importa su buscador
Dejando incluso a los más enfermos sin su misericordia
Griten el silencio de sus labios
Las palabras salen sin un mensaje
Solicitudes para terminar la bala para dar
Distorsionado como un mero gruñido
Es hora de mirar al pasado
Hasta el momento en que estamos ahora
La humanidad es la clave de la destrucción
Cuyas llamas insaciables han estallado
El hombre tiene una guerra en su alma
Trenzado, esperando su libertad
En el momento de la bestia ya no en absoluto
Sé humano, sólo se desata la guerra