Hautajaiskulkue
Jäätyneiden ja palaneiden raatokasojen keskellä
Näin yksinäisen miehen kulkevan
Tyynesti ja ilmeettömänä
Mustaan kaapuunsa kietoutuneena
Kauheuksien keskellä
Kylmän levollinen ääni kaikui hiljaa ilmassa
Olin kuulevani hänen siunaavan
Kadotettuja viimeiselle matkalleen
"Pyhitetty olkoon nimi tuonen enkelin
On hänellä käsissään ajan avaimet
Käyköön yö ylle ihmisen"
Niin seurasivat varjot miestä riemuissaan
Ei kuulunut itku, suru, ei valitus
Vain vieno kaihoisa ylistys
"Pyhitetty olkoon nimi tuonen enkelin
On hänellä käsissään sirppi ja tiuku
Vallan valtikat yli ihmisen"
Cortejo fúnebre
En medio de montones de cadáveres congelados y quemados
Vi a un hombre solitario caminando
Con calma y sin expresión
Envuelto en su capa negra
En medio de horrores
Una voz fría y tranquila resonaba en el aire
Creí escuchar su bendición
Para los perdidos en su último viaje
'Sea santificado el nombre del ángel de la muerte
Él tiene las llaves del tiempo en sus manos
Que la noche caiga sobre el hombre'
Así los espectros seguían al hombre con alegría
No se escuchaba llanto, tristeza ni lamento
Solo un suave y anhelante elogio
'Sea santificado el nombre del ángel de la muerte
Él tiene la guadaña y el cascabel en sus manos
Los cetros de poder sobre el hombre'