Läpi Yön Pimeyden
Rauhattomuudella raiskattuina
Vaeltavat nälkäiset haamut tasangoilla
Etsien ravintoa
Kuolleista muodoista
Hapuillen iloa
Tyhjistä kuorista
Aavikon vaikuttavien illuusioiden sokaisemana
Erehtyivät kerran viisaatkin sen keitaaksi kuvittelemaan
Sokaistut silmät, kuurot korvat
Harhojen pauloihin langenneet
Ovat valon pimeydeksi
Sokeudessaan sekoittaneet
Kun silmäni kerran avautuessa näin selkeästi
Elämän harhojen lävitse kirkkain katsein
Täyttyi sieluni katkeralla mustalla sapella
Inholla kaikkea tuota turhuutta kohtaan
Nyt katsoessani alas mustan tornini laelta
Houkkien haparoimisen merkityksettömyyteen
Sen tyhjään kimallukseen, värivalojen halpaan loistoon
Nauran veristen kyynelten kostuttamin silmin
Ei pelkoa, ei toivoa
Kaltaiseni ylpeän hulluuden siunaamat
Voi ehkä vilaukselta nähdä yössä, mustaa valoa hehkuen
Yhä ylemmäs kohti vuorten lakeuksia kuljemme
Perintöosaamme Saatanassa siunaten
Antaumuksen polttamana sydämeni
Kerran rinnastani irti repeytyi
Nyt matkaan läpi yön pimeyden
Harhamuotoni kuolemaa vaitonaisesti vartoen
Tiedon tuhoamana, viisauden vapauttamana
Itseni lunastaneena
A Través de la Oscuridad de la Noche
Rodeados de inquietud
Los fantasmas hambrientos vagan por las llanuras
Buscando alimento
En formas sin vida
Buscando alegría
En cáscaras vacías
Cegados por las ilusiones impresionantes del desierto
Incluso los sabios una vez se equivocaron al imaginarlo como un oasis
Ojos cegados, oídos sordos
Atrapados en las trampas de las ilusiones
Han convertido la luz en oscuridad
Confundiendo la ceguera
Cuando mis ojos se abrieron y vi claramente
A través de las ilusiones de la vida con mirada clara
Mi alma se llenó de amargo y negro veneno
Con repulsión hacia toda esa vanidad
Ahora, al mirar desde la cima de mi torre negra
Hacia la insignificancia de los titubeos de los necios
Hacia su vacío resplandor, hacia la barata luminosidad de las luces de colores
Río con lágrimas de sangre en los ojos
Sin miedo, sin esperanza
Bendecidos por la locura orgullosa como la mía
Quizás se pueda vislumbrar en la noche, brillando con luz negra
Seguimos ascendiendo hacia las llanuras de las montañas
Bendiciendo nuestra herencia en Satán
Con el corazón consumido por la devoción
Una vez se desgarró de mi pecho
Ahora viajo a través de la oscuridad de la noche
Esperando en silencio la muerte de mis ilusiones
Destruído por el conocimiento, liberado por la sabiduría
Redimido a mí mismo