Luciferin Miekka
Kaksiteräinen miekka
Ja kielletty ihmisyys
Virran kaksi suuntaa
Eläin taikka Jumala
Omaan sydämeeni on peitseni suunnattu
Sen terän riemulla isken rintaani
Auki revityn sydämen kammiossa
Häikäisten loistaa ylihengen pyhää valoa
Syvään viilletyt urat
Sielun kudoksessa
Kadotuksen kolkko kaiku
Hiipii näyttämölle uusi olento
Kunnia olkoon Mestarille!
Hänen maljaansa olen vereni vuodattanut
Sinne kerta toisensa jälkeen jotain itsestäni jättänyt
Sen Saatanan sanaton kauneus
Sielun suunnaton kadotus
Syvän tuskan riipivä riemu
Ovat perhosen siivet viimein auenneet…
…Ja katkenneet
On miekkani titaanista valettu
Ruumiini puhtaasta tulesta
Silmissäni tähtien kimallus
Vasen käteni vihani voima
Veri Mestarin miekasta valunut
Tähän maljaan vuodatettu
Sen totuus on kirjoittamaton
Espada de Luciferina
Espada de doble filo
Y humanidad prohibida
Dos direcciones del río
Animal o Dios
Mi corazón está apuntado por mi espada
Con alegría en la hoja golpeo mi pecho
En la cámara del corazón desgarrado
Brilla deslumbrante la sagrada luz del más allá
Profundamente cortadas las hendiduras
En el tejido del alma
El eco sombrío de la perdición
Se arrastra al escenario un nuevo ser
¡Honor al Maestro!
En su copa he derramado mi sangre
Una y otra vez he dejado algo de mí allí
La belleza sin palabras de ese Satán
La inmensa perdición del alma
El dolor profundo, la alegría desgarradora
Finalmente se han abierto las alas de la mariposa
...Y se han roto
Mi espada forjada en titanio
Mi cuerpo de fuego puro
El destello de las estrellas en mis ojos
El poder de mi ira en mi mano izquierda
La sangre derramada de la espada del Maestro
Vertida en esta copa
Su verdad es inefable