Lapsuuden Metsä
Silmät kiinni, tyhjä mieli
yksin humisee
ajatukset orvot eksyneenä
harhailee.
Missä linna menneisyyden,
metsä lapsuuden.
Koitan huutaa kadonneille,
heitä kuule en.
Kerran oli niityt joilla
keijut karkeloi.
Illan tullen uupuneena
mukaan mennä voi.
Siellä lauloi satakieli
vajupillit soi.
Tiesin tarkan reitin kuinka
sinne päästä voi.
Taa jäivät mansikkamaat
ja ruostuneet haat,
kun ratsuni lensi ylitse
soiden,
vettyneen maan,vei kaviot
ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
löytäisin taas
kai vielä on paikka minulle,
keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan
Suossa ratsu makaa
yli lennä enää ei
HArmaat päivät huolineen
kai siivet siltä vei.
Käännyn märin jaloin
joudun kotiin palaamaan.
Kaukana niin kaukana
tuo lapsuuteni maa
Kuinka juosta uskaltaisi
yli vettyneen, suon
Kun ratsunikin sinne vajoo
hiljalleen.
Enää jaksa uskoa en, että unelmat
jalat väsyneet yli soiden kantavat
Taa jäivät mansikkamaat
ja ruostuneet haat
kun ratsuni lensi ylitse
soiden vettyneen maan
vei kaviot ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
löytäisin taas
kai vielä on paikka minulle
keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan
Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni
Näytä linna, vie mut ylitse
pimeän kuilun,
takaisin lapsuudenmetsään
juokse
Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuni
lennä, hyppää rotkon ylitse,
löydä jälleen tuttu polkusi tuo
Taa jäivät mansikkamaat
ja ruostuneet haat
kun ratsuni lensi ylitse
soiden vettyneen maan
vei kaviot ilmaan laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson
löytäisin taas
kai vielä on paikka minulle
keskellä vehreyden
Niin vapaa on lapsi laitumellaan
Bosque de la Infancia
Con los ojos cerrados, la mente en blanco
solo susurra
pensamientos huérfanos vagando
perdidos.
¿Dónde está el castillo del pasado,
el bosque de la infancia?
Intento gritar a los perdidos,
pero no los escucho.
Una vez hubo prados donde
las hadas bailaban.
Al caer la noche, exhausto,
uno podía unirse.
Allí cantaba el ruiseñor,
los flautines sonaban.
Conocía el camino exacto para llegar
hasta allí.
Quedaron atrás los campos de fresas
y las bodas oxidadas,
cuando mi caballo volaba sobre
los pantanos,
la tierra empapada, sus cascos
se elevaban en el aire al galopar.
¡Oh, cómo encontraría de nuevo
el valle dorado!
Quizás aún hay un lugar para mí,
en medio de la verdor.
Tan libre es el niño en su prado.
En el pantano yace mi caballo,
no vuela más allá.
Los días grises con preocupaciones,
quizás le quitaron las alas.
Doy la vuelta con pies mojados,
me veo obligado a regresar a casa.
Tan lejos, tan lejos,
ese país de mi infancia.
¿Cómo osaría correr
sobre el pantano empapado?
Cuando mi caballo también se hunde
poco a poco.
Ya no puedo creer que los sueños
con pies cansados sobre los pantanos me lleven.
Quedaron atrás los campos de fresas
y las bodas oxidadas,
cuando mi caballo volaba sobre
los pantanos, la tierra empapada,
sus cascos se elevaban en el aire al galopar.
¡Oh, cómo encontraría de nuevo
el valle dorado!
Quizás aún hay un lugar para mí,
en medio de la verdor.
Tan libre es el niño en su prado.
¡Galopa, galopa, galopa mi caballo!
Muestra el castillo, llévame más allá
de la oscura sima,
de regreso al bosque de la infancia,
corre.
¡Galopa, galopa, galopa mi caballo!
Vuela, salta sobre el abismo,
encuentra de nuevo tu camino conocido.
Quedaron atrás los campos de fresas
y las bodas oxidadas,
cuando mi caballo volaba sobre
los pantanos, la tierra empapada,
sus cascos se elevaban en el aire al galopar.
¡Oh, cómo encontraría de nuevo
el valle dorado!
Quizás aún hay un lugar para mí,
en medio de la verdor.
Tan libre es el niño en su prado.