Lauluja Paratiisista
Kirkkaita värivaloja, raitoja sateenkaaresta.
Rantoja jossain kaukana, haaveita varastettuja.
Ei niitä koskaan omaksi saa.
Edenin linnut oksalla, ne laulaa paratiisista.
Kun niiden ääntä kuuntelee, niin kaiken tahtoo itselleen.
Ja tietää, ettei omaksi saa.
Ja meitä virta vie, niin nopeasti, sinne hukkuu moni lapsi.
Ei kukaan kättä anna, jos siivet eivät kanna, virtaan vajoaa.
Aivan kuin lapsen sadussa, jossa on toinen maailma.
Kaunis ja kultaa hohtava, se särkyy kosketuksesta.
Jos voisin lentää, sinne löytäisin varmaan.
Voisinpa löytää, kaiken löytäisin varmaan.
Ja meitä virta vie, niin nopeasti, sinne hukkuu moni lapsi.
Ei kukaan kättä anna, jos siivet eivät kanna, virtaan vajoaa.
Lauluja paratiisista.
Canciones del Paraíso
Luces de colores brillantes, rayas del arcoíris.
Playas en algún lugar lejano, sueños robados.
Nunca se pueden hacer propios.
Pájaros del Edén en la rama, cantan sobre el paraíso.
Cuando escuchas su canto, quieres todo para ti.
Y sabes que nunca será tuyo.
Y el río nos lleva, tan rápido, muchos niños se ahogan allí.
Nadie tiende una mano, si las alas no llevan, se hunden en la corriente.
Como en un cuento de hadas, donde hay otro mundo.
Hermoso y brillante en oro, se rompe al tocarlo.
Si pudiera volar, seguramente encontraría el camino.
Si pudiera encontrar, seguramente encontraría todo.
Y el río nos lleva, tan rápido, muchos niños se ahogan allí.
Nadie tiende una mano, si las alas no llevan, se hunden en la corriente.
Canciones del paraíso.