395px

Pequeño suicidio

Ismo Alanko

Pieni Itsemurha

Kun juoksin juoksin kuin rakkikoira
Kun itkin itkin tulvan kellarin nurkkaan
Kun nauroin nauroin ihmein tärisi vuodet
Kun paloin loppuun sammuin sateeseen yksin

Sain liian monta kertaa syksyn kevääseen
Sain liian monta kertaa syksyn
Sain liian monta kertaa syksyn kesäksein
Sen talven alta suojaan vein

Kun nauru pakeni mun luota nauroin
Kun murheet tunki päätä betonin alle
Mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken
Mä olin hiljaa kun olisi pitänyt huutaa

Siellä pienen itsemurhan tein
Ihan pienen itsemurhan tein
Omaksi iloksein

Kun salit täytti koko lämpimän huoneen
Mä uljaan kelloin niin kuin kuningas
Kun myrsky raivosi ja repi mun juuret
Tein siitä laulun olin hilpeä

Tein liian monta kertaa myrskyn tyyneen
Tein liian monta kertaa myrskyn
Tein liian monta kertaa reiän totuuteen
Livahdin siitä sateeseen

Kun nauru pakeni mun luota nauroin
Kun murheet tunki päätä betonin alle
Mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken
Mä olin hiljaa kun olisi pitänyt huutaa

Siellä pienen itsemurhan tein
Ihan pienen itsemurhan tein
Omaksi iloksein

Tein liian monta kertaa myrskyn tyyneen
Tein liian monta kertaa myrskyn
Tein liian monta kertaa reiän totuuteen
Livahdin siitä yksin sateeseen

Kun nauru pakeni mun luota nauroin
Kun murheet tunki päätä betonin alle
Mä käänsin selkäni ja unohdin kaiken
Mä olin hiljaa kun olisi pitänyt huutaa

Siellä pienen itsemurhan tein
Ihan pienen itsemurhan tein
Omaksi iloksein

Pequeño suicidio

Cuando corría corría como un perro
Cuando lloraba lloraba en un rincón del sótano
Cuando reía reía mientras los años temblaban
Cuando me consumía me apagué solo bajo la lluvia

Demasiadas veces me entregué al otoño en primavera
Demasiadas veces me entregué al otoño
Demasiadas veces me entregué al otoño en verano
Me refugié bajo el manto de ese invierno

Cuando la risa huía de mí reía
Cuando las preocupaciones se amontonaban en mi cabeza bajo el concreto
Le di la espalda y olvidé todo
Estuve en silencio cuando debí gritar

Allí cometí un pequeño suicidio
Un pequeño suicidio
Para mi propio deleite

Cuando las salas llenaban toda la cálida habitación
Yo, con valentía, como un rey con mis campanas
Cuando la tormenta rugía y arrancaba mis raíces
Hice de eso una canción, estaba alegre

Demasiadas veces convertí la tormenta en calma
Demasiadas veces convertí la tormenta
Demasiadas veces abrí un agujero a la verdad
Me deslicé bajo la lluvia

Cuando la risa huía de mí reía
Cuando las preocupaciones se amontonaban en mi cabeza bajo el concreto
Le di la espalda y olvidé todo
Estuve en silencio cuando debí gritar

Allí cometí un pequeño suicidio
Un pequeño suicidio
Para mi propio deleite

Demasiadas veces convertí la tormenta en calma
Demasiadas veces convertí la tormenta
Demasiadas veces abrí un agujero a la verdad
Me deslicé solo bajo la lluvia

Cuando la risa huía de mí reía
Cuando las preocupaciones se amontonaban en mi cabeza bajo el concreto
Le di la espalda y olvidé todo
Estuve en silencio cuando debí gritar

Allí cometí un pequeño suicidio
Un pequeño suicidio
Para mi propio deleite

Escrita por: Ismo Alanko