Piste
Kerran Helsingissä yksin kuljin aamuyöllä pitkin katuja ja mietin eloani
Mietin miksi mieli kaataa aina likasangon niskaansa ja nautiskelee kylvystänsä
Pääpostin luona kuulen tutun äänen mutten näe ketään muuta kuin sen ratsastajan
Astun lähemmäksi, kuuntelen, hevonen on lämmin kivi hengittää
Silloin kun kuu on stadionin tornin kohdalla, Marskilta pääsee karmea kirous
Jo koittaa hulluus, mietin lähdenkö kotiin kun kivinen marsalkka huutaa ääni väristen
refrain:
Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste.
Ratsastamme halki Töölön, kohti meren rantaa puistoon, jossa tutut metalliset kasvot
Saavat punertavan värin, Sibbe nostaa taskumatin huulilleen ja hymyilee kuin lapsi
Loistaa täysikuu, me kolme kaverusta viritämme laulun elämälle kiitos
Urkupillit kaadetaan, kiviruumiit maahan kaivetaan
Silloin kun kuu, on piilossa pilven takana me lennämme hilpeinä Havis Amandan luo
Joka taipuu lauluun, hylkeet sylkevät kuohuviiniä, väristen laulamme Valse Tristen
refrain
Silloin kun kuu, on täytenä kolmen sepän päällä, orgiat jyskää siellä ja täällä
Haihtuu kaipuu, seppä vainaalta vasaran lainaan, taomme rytmiä luut kalisten
refrain
Piste.
Piste.
Punto
Una vez en Helsinki caminaba solo por las calles en la madrugada y pensaba en mi vida
Pensaba por qué la mente siempre se sumerge en el cubo de basura y disfruta de su baño
Cerca de la oficina de correos escucho una voz familiar pero no veo a nadie más que al jinete
Me acerco, escucho, el caballo es una roca cálida que respira
Cuando la luna está sobre la torre del estadio, de Marski se escapa una maldición espantosa
La locura se acerca, me pregunto si regresar a casa cuando el Marski de piedra grita con voz temblorosa
Estribillo:
Lo dejaré claro ahora, los amo a todos, punto.
Cabalgamos por Töölö, hacia el parque junto al mar, donde las caras metálicas familiares
Adquieren un tono rojizo, Sibbe levanta la petaca a sus labios y sonríe como un niño
Brilla la luna llena, los tres amigos entonamos una canción agradeciendo a la vida
Los órganos se derrumban, los cuerpos de piedra se entierran en el suelo
Cuando la luna está escondida detrás de las nubes volamos alegres hacia Amanda de Havis
Que se inclina hacia la canción, las focas escupen champán, cantamos temblando Valse Tristen
Estribillo
Cuando la luna está llena sobre los tres herreros, los orgías retumban aquí y allá
La añoranza se desvanece, el herrero toma prestado el martillo del difunto, forjamos ritmo con los huesos chocando
Estribillo
Punto.
Punto.