Jean
Kun olen yksin enkä nää
Mä syytä miksi jatkuu kaikki tää.
Kun maailman melu liikaa on,
Sä taiot taivaalleni auringon.
Kun olen yksin niin sä tuut,
Saat minut unohtamaan murheet muut.
Sun musiikkiisi leijuvaan
Mä hetkeks hukkua kun saan.
Kun kuuntelen sua Jean,
Sä loit maailmaan kauneutta niin,
Puit sen musiikkiin.
Sävelvirta vaan
Minut mukanaan vie voimallaan.
Kun kuuntelen sua Jean,
Tunnen uudestaan tuskan, rakkauden,
Sinfoniat sen, taivaan, meren, maan,
Myrskyn raivokkaan - kaiken sen saan.
Mä kuulen äänet viulujen,
Ne kertoo ikävästä ihmisen.
Soi niissä metsän huminaa
Ja suuret kosket jossain kuohuaa
Ja huiluit lailla joutsenten,
Niin kauniiden ja silti villien,
ne hetken halkoo maisema
Ja siivissään on hopeaa.
Jean
Cuando estoy solo y no veo
La razón por la que todo esto continúa.
Cuando el ruido del mundo es demasiado,
Tú traes el sol a mi cielo.
Cuando estoy solo, tú llegas,
Me haces olvidar las preocupaciones.
Flotando en tu música,
Me pierdo por un momento.
Cuando te escucho, Jean,
Creaste belleza en el mundo,
La envolviste en música.
Solo la corriente de notas
Me lleva con su fuerza.
Cuando te escucho, Jean,
Siento de nuevo el dolor, el amor,
Las sinfonías, el cielo, el mar, la tierra,
La furia de la tormenta, todo eso recibo.
Escucho los sonidos de los violines,
Que cuentan la añoranza de la humanidad.
Resuenan el murmullo del bosque
Y las grandes cataratas rugen en algún lugar.
Y flautas como cisnes,
Tan hermosas y aún salvajes,
cortan el paisaje por un instante,
Con alas de plata.