Sylvian Joululaulu
Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan,
Joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
Jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain
Se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain.
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan.
Oi, murheita muistaa ken vois laulajan?
Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
Istun oksalla uljaimman puun.
Miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
Ja sää aina kuin toukokuun.
Ja etnanpa kaukaa mä kauniina nään,
Ah', tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään.
Ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
Sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!
Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
Sinne suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
Sä siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään mä saa,
On armain ja kallein mull' ain' suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi sylvian,
Ja soi aina lauluista sointuisimman.
Canción de Navidad de Sylvian
Y así la Navidad llegó de nuevo al norte,
La Navidad llegó también a los corazones.
Y los abetos brillan con esplendor
En las pequeñas casas.
Pero en lo alto de la percha solo queda
La jaula que encierra a mis cantores.
Y el gemido ha callado en la cárcel.
Oh, ¿quién podría recordar las penas del cantante?
Donde los cipreses aún perfuman en invierno,
Me siento en la rama del árbol más valiente.
Donde se vislumbran las aguas, el vino es más espumoso
Y el clima siempre como en mayo.
Y desde lejos veo el Etna tan hermoso,
¡Ah, todo esto encanta y embriaga la mente!
Y las canciones suenan suavemente en los bosques,
¿Quién puede contar las alegrías más abundantes?
Tú, la estrella más brillante, ahora tu resplandor arroja
Hacia mi lejana Finlandia.
Y luego, cuando se apague tu destello,
¡Bendice esa tierra de recuerdos!
No encontraré nada igual en ningún lugar,
¡Mi querida y preciosa Finlandia!
Y su canción de agradecimiento suena en el bosque,
Y siempre suena la más armoniosa de las canciones.