Myrsky
kun huonot päivät päihittävät hyvät
ja kauniit kasvosi vääristyvät
etkä totuuksia osaa ominas pitää
eikä sydämessäsi liikahda mitään
etkä vierelles tahdo kutsua ketään
kun mietteesi mustimmat maan poveen vetää
kun voimattomuus on olemuksesi herra
etkä keskustella jaksa hetken verran
kun tuhoisa taivas on kaikkeutes yllä
minä näen sen hyvin ja käsitän kyllä
ja kanssasi kiroan elämän ilveet
ja luoksemme pyydän nuo synkimmät pilvet
ne pisaroi, tihuttaa, salamoi
myrskyn nostattaa
ja myrsky huuhtoo jälkesi niin
ettei suru voi löytää sinua
myös läheiseen ihmiseen pettyä saat
helpot huijaukset haaskalintua houkuttaa
niin tuo ystävä hyvä sun sydämees pesi
että hänelle uskoit myös luottamuksesi
hän luottamustas niinkuin jätteitä vaali
tuo ystävä niinkuin sika tai sakaali (syöpä tai spitaali)
sen myötä et helposti ihmiseen luota
vaan tulee se aamu kun et mieti tuota
kun turhuuden turhuutta mieti et illoin
ja yhtenä ylväänä nousemme silloin
ja jätämme kauaksi taaksemme heidät
ja nauramme kun myrsky tavoittaa meidät
ja pisaroi, tihuttaa, salamoi
myrsky nousta saa
se myrsky huuhtoo jälkesi niin
ettei suru voi löytää sinua
kun masennus makaa pedin pohjalla
ja kaipaus kolkuttelee sen alla
sinä pyörität mietteitä joissa oot maannut
toivoen ett' oisit takaisin saanut
ees muutamat minuutit, tunnit tai päivät
ja sanoa sanat jotka ilmaan jäivät
ja koskettaa elävää ihoa vielä
ja palata kotiin ja hän olis siellä
ja kertoa kuinka on rakkain ja parhain
ja yhdessä surra ett' lähti niin varhain
minä kanssasi kiroan elämän lakia
tummimmat pilvetkin itkee sen takia
ne pisaroi, tihuttaa, salamoi
myrskyn nostattaa
ja myrsky huuhtoo jälkesi niin
ettei suru voi löytää sinua
kun pelkäät että sulle jäi vain jämä
että petosta on ihmisen elämä
minä lakaisen roskat ja puhdistan pöydän
ja toivon rippeitä nurkista löydän
ja vien sinut parhaiden ystävien luokse
jotka eivät milloinkaan karkuun juokse
jotka avosylin sinut vastaanottaa
niin muistat myös sen että hyvyys on totta
ja unohdat pettymykset, turhat työskin
näet elämän arvon ja omasi myöskin
ja saapua saavat nuo synkimmät pilvet
ja ilmatarten inhottavimmat ilveet
ja pisaroi, tihuttaa, salamoi
myrsky nousta saa
myrsky huuhtoo jälkesi niin
ettei suru voi löytää sinua
Tormenta
cuando los malos días superan a los buenos
y tu hermoso rostro se distorsiona
y no puedes mantener la verdad por tu cuenta
y no hay movimiento en tu corazón
y no quieres llamar a nadie a tu lado
cuando tus pensamientos más oscuros te arrastran hacia lo más profundo de la tierra
cuando la impotencia es la dueña de tu ser
y no puedes soportar hablar por un momento
cuando el cielo destructivo está sobre ti
yo lo veo claramente y lo entiendo bien
y maldigo contigo las bromas de la vida
y atraigo hacia nosotros las nubes más sombrías
llueve, gotea, relampaguea
la tormenta se desata
y la tormenta limpia tu rastro
de manera que la tristeza no pueda encontrarte
también decepcionarás a alguien cercano
las falsas promesas atraen a los buitres
ese buen amigo que anidó en tu corazón
al que le confiaste tu confianza
él cuida tu confianza como si fueran desechos
ese amigo, como un cerdo o chacal (cáncer o lepra)
con eso, no confías fácilmente en la gente
pero llegará la mañana en que no pienses en eso
cuando no pienses en la vanidad de la vanidad por la noche
y nos levantaremos orgullosos juntos
y dejaremos atrás a aquellos lejos
y nos reiremos cuando la tormenta nos alcance
y llueve, gotea, relampaguea
la tormenta se levanta
esa tormenta limpia tu rastro
de manera que la tristeza no pueda encontrarte
cuando la depresión yace en el fondo de la cama
y la añoranza golpea debajo de ella
tú revuelves pensamientos en los que has estado
esperando haber recuperado
al menos unos minutos, horas o días
y decir las palabras que se quedaron en el aire
y tocar la piel viva de nuevo
y regresar a casa y que esté allí
y contar cómo es el más querido y el mejor
y lamentar juntos que se haya ido tan temprano
yo maldigo contigo la ley de la vida
incluso las nubes más oscuras lloran por eso
llueve, gotea, relampaguea
la tormenta se desata
y la tormenta limpia tu rastro
de manera que la tristeza no pueda encontrarte
cuando temes que solo te quede la sobra
que la vida de las personas sea una mentira
yo limpiaré la basura y limpiaré la mesa
y espero encontrar restos en las esquinas
y te llevaré a casa de los mejores amigos
que nunca huirán
que te recibirán con los brazos abiertos
así recordarás que la bondad es real
y olvidarás las decepciones, incluso el trabajo inútil
verás el valor de la vida y el tuyo también
y llegarán esas nubes más sombrías
y las peores bromas de las diosas del aire
llueve, gotea, relampaguea
la tormenta se levanta
la tormenta limpia tu rastro
de manera que la tristeza no pueda encontrarte
Escrita por: Jarkko Martikainen