Tuhannet mun kasvot
Kun sua tervehdin,
se myös hyvästin sisältää.
Vaik' tyyni oon kuin aamu,
mun mieli myrskyää.
Ilman vihaa mä koskaan
en voisi rakastaa.
Kotini sieltä löysin,
missä vieraan on maa.
Väkijoukossa
mua kalvaa yksinäisyys.
Viel' nuoreen vereeni
on kirjoitettu iäisyys.
Kun kiihkosta huudan,
teen sen kuiskaten.
Kaiken uskon sinuun laitan,
vaikka epäilen.
-Tuhannet mun kasvot
ja ne vaihtuvat vaan.
Nauraessani poskillain
sä näet kyyneleen.
Pyydän "jäisit tähän",
salaa toivon että meet.
Yötä aina ikävöin,
vaikka päivän lapsi oon.
Pimeyden laskiessa
kaipaan valoon.
-Tuhannet mun kasvot
ja ne vaihtuvat vaan.
Vastakohdat, ristiriidat,
mä ylleni paan.
Yötä aina ikävöin,
vaikka päivän lapsi oon.
Pimeyden laskiessa
kaipaan valoon.
Tuhannet mun kasvot...
Mis mil caras
Cuando te saludo,
se incluye también la despedida.
Aunque esté tranquilo como la mañana,
mi mente está en tormenta.
Sin odio nunca
podría amar.
Encontré mi hogar
donde la tierra es extraña.
En la multitud
la soledad me corroe.
Aún en mi joven sangre
está escrito la eternidad.
Cuando grito de pasión,
lo hago susurrando.
Pongo toda mi fe en ti,
aunque dude.
-Mis mil caras
y solo cambian.
Al reír, en mis mejillas
ves una lágrima.
Te pido que te quedes aquí,
secretamente espero que te vayas.
Siempre anhelo la noche,
aunque sea un niño del día.
Cuando cae la oscuridad
anhelo la luz.
-Mis mil caras
y solo cambian.
Contradicciones, opuestos,
me envuelven.
Siempre anhelo la noche,
aunque sea un niño del día.
Cuando cae la oscuridad
anhelo la luz.
Mis mil caras...