Tuonelan Koivut
Hukun tämän tien tyhjyyteen, keskelle korkeiden talojen
Jotka kohoavat taivaisiin koteina Jumalan kuvien
Jotka joivat nuoruuden lähteestä, jotka rakensivat onnelan
Mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
Löysivät pitkän piinallisen kuoleman
Vierii kyynel vierii toinen vierii
Silmistä vesi veden jälkeen
Rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen
Järvi syvä kuin synkin suru on
Musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä
Tuntematonta maisemaa kuljen teen matkaa toivoen
Väsyneenä jään lepäämään katveeseen tuonelan koivujen
Sanoisit jotain, tekisit jotain, jotta herätä saisin
Tuonen teiltä, sen vainioilta saisin elämäni takaisin
vierii kyynel vierii toinen vierii
Silmistä vesi veden jälkeen
Rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen
Järvi syvä kuin synkin suru on
Musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä
[2x]
Los abedules de Tuonela
Me hundo en el vacío de este camino, en medio de altos edificios
Que se elevan hacia el cielo como hogares de las imágenes de Dios
Que bebieron de la fuente de la juventud, que construyeron la morada
Pero no encontraron a nadie allí
Encontraron una larga y dolorosa muerte
Una lágrima rueda, otra rueda
Del ojo al agua una y otra vez
De los pechos a las faldas, de las faldas al río y del río al lago
El lago profundo como la más profunda tristeza
Negro como la noche oscura
Los abedules de Tuonela sin hojas susurran nuestros nombres
Recorro un paisaje desconocido, hago mi camino con esperanza
Cansado me quedo a descansar a la sombra de los abedules de Tuonela
Dirías algo, harías algo, para que pudiera despertar
De los caminos de la muerte, de los campos de Tuonela recuperaría mi vida
Una lágrima rueda, otra rueda
Del ojo al agua una y otra vez
De los pechos a las faldas, de las faldas al río y del río al lago
El lago profundo como la más profunda tristeza
Negro como la noche oscura
Los abedules de Tuonela sin hojas susurran nuestros nombres
[2x]
Escrita por: Jouni Hynynen