Tuonelan Koivut

Los abedules de Tuonela

Tuonelan Koivut

Me hundo en el vacío de este camino, en medio de altos edificiosHukun tämän tien tyhjyyteen, keskelle korkeiden talojen
Que se elevan hacia el cielo como hogares de las imágenes de DiosJotka kohoavat taivaisiin koteina Jumalan kuvien
Que bebieron de la fuente de la juventud, que construyeron la moradaJotka joivat nuoruuden lähteestä, jotka rakensivat onnelan
Pero no encontraron a nadie allíMut eivät löytäneet ihmistä sieltä
Encontraron una larga y dolorosa muerteLöysivät pitkän piinallisen kuoleman

Una lágrima rueda, otra ruedaVierii kyynel vierii toinen vierii
Del ojo al agua una y otra vezSilmistä vesi veden jälkeen
De los pechos a las faldas, de las faldas al río y del río al lagoRinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen
El lago profundo como la más profunda tristezaJärvi syvä kuin synkin suru on
Negro como la noche oscuraMusta kuin yötaivas pimeä
Los abedules de Tuonela sin hojas susurran nuestros nombresTuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä

Recorro un paisaje desconocido, hago mi camino con esperanzaTuntematonta maisemaa kuljen teen matkaa toivoen
Cansado me quedo a descansar a la sombra de los abedules de TuonelaVäsyneenä jään lepäämään katveeseen tuonelan koivujen
Dirías algo, harías algo, para que pudiera despertarSanoisit jotain, tekisit jotain, jotta herätä saisin
De los caminos de la muerte, de los campos de Tuonela recuperaría mi vidaTuonen teiltä, sen vainioilta saisin elämäni takaisin

Una lágrima rueda, otra ruedavierii kyynel vierii toinen vierii
Del ojo al agua una y otra vezSilmistä vesi veden jälkeen
De los pechos a las faldas, de las faldas al río y del río al lagoRinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen
El lago profundo como la más profunda tristezaJärvi syvä kuin synkin suru on
Negro como la noche oscuraMusta kuin yötaivas pimeä
Los abedules de Tuonela sin hojas susurran nuestros nombresTuonelan koivut lehdettömät kuiskivat meidän kahden nimeä
[2x][2x]