Murheellisten laulujen maa
Syyttömänä syntymään sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
jossa jo esi-isät juovuksissa totta kai
hakkasivat vaimot lapset jos ne kiinni sai
Perinteisen miehen kohtalon
halus välttää poika tuo
en koskaan osta kirvestä
enkä koskaan viinaa juo
muuten juon talon
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin
vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa
hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
kohti laukkaa, viinakauppaa
Se miehen epätoivoon ajaa
kun halla viljaa korjaa
keskeltä kylmän mullan hiljaa
kylmä silmä tuijottaa
kun kirves kohoaa
Keskeltä kumpujen mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa jonka itsesäälin määrää
ei mittaa järki,
eikä kärki määrää
jonka lauluissa hukkuvat
elämän valttikortit
ja kiinni pysyvät taivahan portit
Einari Epätoivosta
ne kertovat
Tierra de canciones tristes
Inocente al nacer, le tocó
a esta tierra del norte y fría
donde los antepasados, borrachos por supuesto
golpeaban a las mujeres y niños si los atrapaban
El destino del hombre tradicional
quería evitar el chico
nunca compraré un hacha
y nunca beberé alcohol
de lo contrario, beberé la casa
La nieve llama a la familia en invierno
pero nunca quiero actuar como papá
Pero cuando no se consigue trabajo en la oficina de empleo
el destino le ofrece bebidas alcohólicas
Así que Turmiolan Tommi vuelve a la vida
y los modales de los señores se pegan al sirviente
rumbo a la carrera, a la tienda de licores
Eso lleva al hombre a la desesperación
cuando la helada arruina la cosecha
desde el frío suelo silencioso
un ojo frío mira fijamente
cuando el hacha se levanta
Desde la tierra de las colinas
los padres miran orgullosos a sus hijos
Desempleo, alcohol, hacha y familia
nieve, policía y último error
Esta tierra de miles de canciones tristes
donde se puede correr hacia miles de lagos
Pueblo de enebros cuya autocompasión
no tiene medida de cordura,
ni la punta manda
en cuyas canciones se pierden
las cartas de triunfo de la vida
y las puertas del cielo permanecen cerradas
Sobre Einari Desesperado
ellas hablan