Juurrun tähän ikävään
Varjoon vanhan tammen hetkeks istahdan
Kiven pintaa miettien mä hyväilen
Nypin maasta rikkaruohon muutaman
Kukkii kummullasi muistot eilisen
Orvokit sen kesätaivaan siniset
Mutta niitä enää nähdä voi sä et
Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet
Kiinni sinussa mä kasvoin elämään
Olit voimani ja minkäs sille teet
Nyt mä juurrun tähän ikävään
Kaikki minussa kuin vaiti valittaa
Valos sammuttua eksyin hämärään
Ja kun sinua en nähdä enää saa
Niin mä juurrun tähän ikävään
Kastan kukkaset ja sulle puhelen
Ja on aivan niin kuin jotain vastaisit
Tätä kenellekään kertoa voi en
Ymmärtää sen vain nuo pienet orvokit
Lintu lohdutusta laulaa jossakin
Minä tahtoisin niin sinut takaisin
Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet
Kiinni sinussa mä kasvoin elämään
Olit voimani ja minkäs sille teet
Nyt mä juurrun tähän ikävään
Kaikki minussa kuin vaiti valittaa
Valos sammuttua eksyin hämärään
Ja kun sinua en nähdä enää saa
Niin mä juurrun tähän ikävään
Sumérgete en esta melancolía
En la sombra de un viejo roble me siento por un momento
Acariciando la superficie de la piedra mientras reflexiono
Arranco algunas malas hierbas del suelo
Los recuerdos de ayer florecen en tu colina
Las violetas azules del verano
Pero ya no puedes verlas más
Como estas violetas arraigadas en la tierra
Crecí en ti, aferrado a ti
Fuiste mi fuerza y qué se le va a hacer
Ahora me sumerjo en esta melancolía
Todo en mí parece lamentarse en silencio
Perdido en la oscuridad cuando se apaga tu luz
Y al no poder verte más
Así es como me sumerjo en esta melancolía
Riego las flores y te hablo
Y es como si respondieras algo
No puedo contárselo a nadie
Solo es entendido por esas pequeñas violetas
Un pájaro canta consuelo en algún lugar
Yo solo deseo tenerte de vuelta
Como estas violetas arraigadas en la tierra
Crecí en ti, aferrado a ti
Fuiste mi fuerza y qué se le va a hacer
Ahora me sumerjo en esta melancolía
Todo en mí parece lamentarse en silencio
Perdido en la oscuridad cuando se apaga tu luz
Y al no poder verte más
Así es como me sumerjo en esta melancolía