395px

Primavera del segundo piso

Johanna Kurkela

Toisen kerroksen kevät

Sinä päivänä kun sinut oivalsin
Alkoi toisen kerroksen kevät
Kohta ihmeissäni minä katselin
Miten värit ne niin syvenevät

Siltä paikalta parvekkeelleni
Minä ryntäsin riemua niellen
Ja se loiste, se silmissä kirvelsi
Hädin tuskin mä näin pihatielle

Älä polta mua karrelle
Sano sekin jos oon liian lähellä sua
Se ei haittaa jos häikäiset
Kun hyväilee hehkusi hellästi mua
Mä niin alan olla sun valostas riippuvainen

Sinä päivänä aukaisin verhot
Että aurinko osaisi sisään
Koska hämärästä vasta vapautunut
Tarvii valoa lisää ja lisää

Älä polta mua karrelle
Sano sekin jos oon liian lähellä sua
Se ei haittaa jos häikäiset
Kun hyväilee hehkusi hellästi mua
Mä niin alan olla sun valostas riippuvainen

Sinä päivänä toiseen kerrokseen
Muutit sinäkin asuntoon kuusi
Jos et muuten niin ainakin sydämeen
Ja siitä alkaakin tarina uusi

Älä polta mua karrelle
Sano sekin jos oon liian lähellä sua
Se ei haittaa jos häikäiset
Kun hyväilee hehkusi hellästi mua
Mä niin alan olla sun valostas riippuvainen

Primavera del segundo piso

Ese día en que te descubrí
Comenzó la primavera del segundo piso
Pronto, asombrado, observaba
Cómo los colores se intensificaban

Desde ese lugar, en mi balcón
Corrí, absorbiendo la alegría
Y ese resplandor, que quemaba en mis ojos
A duras penas veía el camino al jardín

No me quemes hasta quedar carbonizado
Dilo también si estoy demasiado cerca de ti
No importa si deslumbras
Cuando acaricias con ternura tu resplandor sobre mí
Estoy empezando a depender de tu luz

Ese día abrí las cortinas
Para que el sol pudiera entrar
Porque recién liberado de la oscuridad
Necesita más y más luz

No me quemes hasta quedar carbonizado
Dilo también si estoy demasiado cerca de ti
No importa si deslumbras
Cuando acaricias con ternura tu resplandor sobre mí
Estoy empezando a depender de tu luz

Ese día, en el segundo piso
Tú también te mudaste a un apartamento de seis
Si no de otra manera, al menos en el corazón
Y así comienza una nueva historia

No me quemes hasta quedar carbonizado
Dilo también si estoy demasiado cerca de ti
No importa si deslumbras
Cuando acaricias con ternura tu resplandor sobre mí
Estoy empezando a depender de tu luz

Escrita por: Juha Tapio / Ville Riippa