395px

El cielo llora en silencio

Jonne Aaron

Taivas Itkee Hiljaa

Oli elokuinen aamu, kun tähän maailmaan
Poika kapaloihin saapui, äiti itki onneaan
Minä olin kahdentoista, kun äidin kanssa jäin
Heti isän lähdön jälkeen jokin särkyi sisälläin
Kyllä aika haavat parantaa, joku joskus pääsi sanomaan

Ja niin taivas itkee hiljaa
Vasten mun ikkunaa
Ja niin taivas itkee hiljaa

Heti rippikoulun aikaan sinut ensi kerran näin
Olit kaunis kuin ensilumi joka varhain maahan jäi
Kotikylän joen vartta me usein aikaisin
Aamulla kahden kouluun kuljimme jalkaisin
Sen kerran tulin kotiin päin, tytön kuolleen joessa mä näin

Ja niin taivas itkee hiljaa
Vasten mun ikkunaa
Ja niin aamu vaihtuu iltaan
Talvi tekee tuloaan
Sä mitä silloin teet, kun on voimas ehtyneet
Ja ystävistä ympärillä jää vain kyyneleet
Ja niin taivas itkee hiljaa
Päälle tumman, puisen kirstun
Siihen samaan eteiseen
Hetkeksi nyt istun, havahdun tunteeseen

Ja niin taivas itkee hiljaa
Vasten mun ikkunaa
Ja niin aamu vaihtuu iltaan
Talvi tekee tuloaan
Sä mitä silloin teet
Kun on voimas ehtyneet
Ja muistostasi ympärillä jää vain kyyneleet
Ja niin taivas itkee hiljaa

El cielo llora en silencio

Era una mañana de agosto, cuando en este mundo
Un niño envuelto en pañales llegó, su madre lloraba de felicidad
Yo tenía doce años, cuando me quedé con mi madre
Justo después de la partida de mi padre, algo se rompió dentro de mí
Dicen que el tiempo cura las heridas

Y así el cielo llora en silencio
Contra mi ventana
Y así el cielo llora en silencio

Justo en la época de la confirmación te vi por primera vez
Eras hermosa como la primera nieve que caía temprano en la tierra
A lo largo del río del pueblo a menudo íbamos temprano
Por la mañana caminábamos juntos a la escuela
Una vez volví a casa, vi a la niña muerta en el río

Y así el cielo llora en silencio
Contra mi ventana
Y así la mañana se convierte en noche
El invierno se acerca
¿Qué haces entonces cuando tus fuerzas se agotan?
Y solo quedan lágrimas de tus amigos alrededor
Y así el cielo llora en silencio
Sobre un oscuro ataúd de madera
En el mismo vestíbulo
Por un momento me siento, me doy cuenta de mis sentimientos

Y así el cielo llora en silencio
Contra mi ventana
Y así la mañana se convierte en noche
El invierno se acerca
¿Qué haces entonces
Cuando tus fuerzas se agotan?
Y solo quedan lágrimas de tu recuerdo alrededor
Y así el cielo llora en silencio

Escrita por: